Kuntapolitiikka on ollut jo pitkään murroksessa. Sote-uudistuksen vihdoin toteutuessa kunnat pääsevät vihdoin kehittämään toimintaansa ilman suurta epävarmuustekijää, joka on ollut läsnä viimeiset vuodet, jopa vuosikymmenet. Sote ei ratkaise kuntien taloutta suuntaan tai toiseen, mutta se muuttaa sen perusrakenteita merkittävästi.

Pienen kunnan kohdalla tulorahoituksen painopiste siirtyy valtionosuuksista verotulorahoitukseen. Erikoissairaanhoidon siirtyessä hyvinvointialueille poistuu suuri ja vaikeasti ennakoitava menoerä, joka on saattanut heilauttaa pienemmän kunnan taloutta isostikin. Suurissa kaupungeissa joudutaan totuttelemaan valtionosuusrahoituksen osuuden kasvamiseen. 

Kuntatalouteen on jo pidempään kertynyt alijäämää, joka pohjautuu paljolti palvelutarpeen kasvulle, eli viime kädessä sille, että elämme keskimääräisesti aiempaa pidempään ja tiede on pystynyt tuottamaan yhä parempia tapoja tukea terveyttämme ja hoitaa sairauksiamme. Tällä vaalikaudella kuntia on tuettu voimakkaasti monilla miljardeilla euroilla, ensin korjaamalla edelliskauden mm. indeksijäädytyksien myötä syntyneitä alijäämiä ja myöhemmin varmistamalla kuntien mahdollisuudet huolehtia peruspalveluista koronakriisin aikana.

On selvää, että kuntien tilanne ei ratkea kuitenkaan pelkällä lisärahoituksella. Siksi tällä kaudella on tehty paljon työtä sen eteen, että kunnat voisivat huolehtia tehtävistään hyvin myös tulevaisuudessa. Kauden alussa valtiovarainministeriön hankkeessa kerättiin kunnista poikkeuksellisen paljon tietoa, jonka pohjalta laadittiin raportti kuntien tilannekuvasta.

Kuntien kehittäminen on jatkunut Kuntapolitiikan tulevaisuustyöhankkeessa, jossa on hahmoteltu sitä, millainen tulevaisuuden kunta voisi olla. Työn keskeinen haaste on hakea vastauksia siihen, miten vastaamme kuntien eriytymiskehitykseen. Meillä on hyvin erilaisia kuntia ja erot ovat kasvussa. Saman maakunnan alueellakin kahden suunnilleen samankokoisen kunnan haasteet ja vahvuudet saattavat poiketa toisistaan hyvin merkittävästi. Siksi on alkanut käydä mahdottomaksi survoa kuntia yhteen muottiin, eikä se ole toivottavaakaan. Kunnat kehittyvät parhaiten omaehtoisesti omista lähtökohdistaan käsin. Valtion tehtävä on mahdollistaa ja tukea tätä kehitystä.

Yksi kuntapolitiikkaselvityksen keskeinen vahvuus on siinä, että nyt ei olla tekemässä uudistusta isojen tai pienien kuntien, keskuskaupunkien tai maaseutukuntien ehdolla, vaan siinä huomioidaan kaikenlaiset kunnat. Olennaista on saada aikaan visio siitä, mitä tulevaisuuden kunta voi olla ja miten valtio toimintaa osaltaan ohjaa. Sote-uudistuksen jälkeen meidän on luotava Suomeen kunnat, joista jokaisella on tärkeä rooli ihmisten hyvinvoinnin, sujuvan arjen, osallisuuden ja alueen elinvoimaisuuden takaajina.

Oma näkökulmani kuntapolitiikkaan perustuu paitsi työuraani, myös vuonna 2004 alkaneeseen toimintaan Someron kaupungin luottamustehtävissä. Kuntapolitiikan keskeiset trendit näkyvät hyvin myös Somerolla. Tietopohjainen päätöksenteko on ottanut meilläkin vahvoja harppauksia viime vuosina. Sama pätee myös pitkäjänteiseen ja suunnitelmalliseen päätöksentekoon ja johtamiseen, vaikka edelleen meilläkin keskitytään aivan liiaksi eri puolilta syliin tulevien ongelmien ratkaisuun.

Keskeisin nykyaikaisen kuntapolitiikan kehittämisalue, jonka saralla meillä on Somerollakin ehkä eniten tekemistä – ja tämä korostuu sote-uudistuksen ja TE-palvelumuutoksen myötä – on yhteistyö muiden kuntien ja muiden sidosryhmien suuntaan. Yhteistyötä on toki tehty menneinä vuosina paljonkin ja kaikkiin ilmansuuntiin yksittäisten palvelukokonaisuuksien kohdalla, mutta niiden osalta kokonaiskuva on ollut melkoisen hajanainen, eikä toiminta ole ollut välttämättä kovinkaan hallittua tai tavoitteellista. Kuntalain viimeisissä uudistuksissa on korostunut konsernijohtaminen ja sen suhteen on vielä paljon tekemistä niin meillä Somerolla kuin muuallakin.

Tulevaisuuden kuntapolitiikkatyö jatkuu seuraavaksi laajalla kuntien kuulemiskierroksella ja parlamentaarisessa käsittelyssä. Kunnat kaipaavat nyt työrauhaa muutokseen sopeutumisessa. Kunta ei ole sote-uudistuksen jakojäännös, vaan jatkossakin asukkaidensa yhteisö, koti ja usein ihmisten ensimmäinen linkki julkiseen hallintoon ja palveluihin. Ei ihan pieni rooli sekään.

Antti Kotti

Kirjoittaja on SDP:n Varsinais-Suomen piirin 2. varapuheenjohtaja, kuntaministerin erityisavustaja ja somerolainen kuntapoliitikko.