Jokainen meistä elää ja toimii oman kuplansa sisällä – yhdistelmässä omia kokemuksia ja ajatuksia. Kuplan läpi on vaikea nähdä. Jotta se onnistuisi, olisi jaksettava aktiivisesti siristää silmiään.

Kuplat ovat samanmielisten ihmisten yhteisöjä, joissa yhteiset näkökulmat keskusteluissa vahvistavat alitajunnassa toisiaan. Sosiaalisen median osalta ilmiötä on tutkittu ja joidenkin mielestä se vahvistuu siellä entisestään. Toiminta näkyy myös somen ulkopuolella. Kyseessä on yksi ajattelun vinoumista. Annan muutaman esimerkin kupla-ajattelusta.

Kuulostavatko seuraavat väitteet tutuilta:

”Työttömät ovat kannustinloukussa. Tarvitsemme työttömyysturvan kiristämistä, jotta olisi järkevää vastaanottaa työtä.”

”Vanhemmat eivät osaa kasvattaa lapsiaan, ei edes yleisillä paikoilla saada lapsia kuriin.”

”Kyllähän se tiedetään, että pakolaismiehet tulevat Suomeen pelkästään elintason perässä.”

Uskomme kuulemaamme ja lukemaamme enemmän silloin, kun se vahvistaa omaa mielipidettämme. Tällainen vahvistusharha aiheuttaa sen, että emme oikein halua uskoa mitään informaatiota, joka on vastoin omia näkemyksiämme.

Edellä mainituissa esimerkeissä, voisi tarkemman perehtymisen jälkeen käydä ilmi, että työttömyys on johtunut esimerkiksi perheenjäsenen kuoleman jälkeisestä masennustilasta ja siitä seuranneesta työkyvyttömyydestä. Tai että huonosti käyttäytynyt lapsi onkin ollut autisminkirjolla oleva lapsi, jolla ei ole ollut muuta mahdollisuutta, kuin tulla yksinhuoltajaäitinsä mukana kauppaan häntä stressaavaan ympäristöön. Suomesta turvaa hakenut pakolainen taas on voinut menettää perheensä juuri ja hakea viimeisenä oljenkortenaan turvallisesta maasta apua.

Tai sitten näin ei ole. Tämä ajatustapa kertoo minusta ja ajattelutavastani. Omasta kuplastani. Olisi muistettava tietoisesti haastaa omaa ajattelua. Harjoittaa tunneälyä, pyrkiä asettumaan toisen asemaan ennen kuin alkaa tehdä päätelmiä. Haluta kuunnella toista. Ja myös itse kertoa. Yleensä asioiden taustalla on paljon sellaisia olosuhdetekijöitä, joita emme voi tietää.

Huolestuttavaa on, että on ihmisiä, jotka eivät seuraa oikeastaan mitään mediaa. He ovat menettäneet ehkä kokonaan uskonsa, eivätkä seuraa lainkaan yhteiskunnallisia asioita. Ilman tietoa, he eivät ainakaan onnistu tuomaan ääntään kuuluviin, ja ovat lopulta näkymättömiä.

Minun kuplani sisällä ajatus lähtee heikoimman puolustamisesta ja jokaisen auttamisesta. Siitä, että useimmiten ihminen toimii parhaan jaksamis- ja osaamiskykynsä mukaan. Tietenkään ei ole aina mahdollista esimerkiksi päätöksenteossa käydä läpi jokaista yksilöä ja tapausta, mutta se voisi olla silloin tällöin avartavaa kenelle tahansa. Uskallatko sinä katsoa oman kuplasi ulkopuolelle?

Erika Mäkeläinen

Varsinais-Suomen SDP:n piirihallituksen jäsen