Haluammeko tai voimmeko olla jatkossakin puolueeton, sotilaallisesti liittoutumaton maa? Tämä on yksi niistä monista kysymyksistä, joita jokainen puoluevaltuuston jäsen minun ohellani on viime aikoina pohtinut. Venäjän järkyttävä hyökkäyssota Ukrainaan on rikkonut kaikki mahdolliset säännöt ja inhimillisyyden.

Sosialidemokraattiset kansanedustajat ovat toimineet vastuullisesti, kun eivät ole kertoneet julkisesti omaa NATO-kantaansa ennen ulko- ja turvallisuuspoliittisen selonteon julkaisua ja puolueen virallisen linjan määrittämistä. Selontekoprosessin tavoitehan on kuvata edustajille, mitä heidän pitää huomioida päätöksenteossa.

Emme voi maantieteelliselle sijainnillemme mitään ja meillä on yhteistä maarajaa Venäjän kanssa yli 1300 kilometriä. Miten pärjäämme tällä sijainnilla tulevaisuudessa? Emme voi olla sinisilmäisiä. Itänaapurimme on näyttänyt, että se on laajentumishakuinen ja kunniaa hakeva. Se haluaa olla globaali suurvalta keinoja kaihtamatta.  

Suomen pitää arvioida oma puolustuskykynsä. Ratkaisu liittymisestä puolustusliitto NATOon on valtava loikka. Jos hakisimme puolustusliiton jäsenyyttä, muuttuisiko puolustuksemme rakenne merkittävästi? Onko nykyinen puolustusrakenteemme riittävä? Voiko Ukrainan kohtalo uhata myös meitä? Me emme saa ajatella Venäjän intressien mukaan vaan meidän on ajateltava itsekkäästi Suomen parasta. 

Suomelle paras vaihtoehto on punnittava tarkkaan jokaiselta kantilta. Jokaisessa vaihtoehdossa on hyvät ja huonot puolet. Mikä on se kompromissi, johon olemme valmiit? Maamme puolustusta on katsottava Suomen omasta näkökulmasta. On pohdittava, miten liittyminen tai liittymättä jättäminen vaikuttaa Suomeen? On ajateltava nuorten tulevaisuutta. Onko rauhan julistaminen pyssyjen kanssa oikein? 

Jotta Suomea autetaan NATO-maana, on Suomen autettava NATOa. Mikä olisi meidän tapamme auttaa ja vaikuttaa? Jos liitymme NATOon, tuleeko meille tukikohtia ja pysyviä joukkoja? Hyväksymmekö maaperällemme ydinaseita? On myös muistettava, että jäsenyys ei ole ilmaista. Puolustusliiton jäsenyyttä ei makseta pelkästään rahalla, sitä maksetaan myös ihmishengillä. Mahdollisiin operaatioihin toki lähetettäisiin ammattihenkilöitä. 

Miten tästä eteenpäin? Jokaisen maan on puolustettava itseään, ja jokaisella maalla on oikeus päättää itse oma suuntansa. Suomi on viisaasti tehnyt kahdenvälisiä sopimuksia. Meillä on huoltovarmuustakeita, joita on hankittu eri mailta samalla, kun on pidetty huolta maamme puolustusvarmuudesta. Olemme hyvin varautunut yhteiskunta. Harva NATO-maa on näin valmis puolustamaan itseään kuin Suomi on. Kuulumme myös Euroopan Unioniin, arvoyhteisöön. 

Suomi on tienhaarassa. Meidän on arvioitava ja varauduttava erilaisiin vaihtoehtoihin. Vaihtoehdot, niin hyvät kuin huonotkin, on pohdittava perusteellisesti ja kiihkottomasti. Arviointityön tarkoituksena on selvittää, paraneeko, heikkeneekö vai pysyykö turvallisuustilanteemme ennallaan. Tarvitsemme rehellistä ja avointa keskustelua, johon kaikkien on saavat osallistua. Tehtävien päätösten takana on pystyttävä seisomaan myös kahdenkymmenen vuoden kuluttua. 

Demokratiaa ja ennakoivaa diplomatiaa on tehtävä aktiivisesti. Demokratiat eivät sodi keskenään. 

Kirsi-Maria Jokinen

SDP puoluevaltuuston jäsen 

Varsinais-Suomen SDP piirihallituksen jäsen