Varsinais-Suomen yrittäjien PJ. Jyrki Hakkarainen kirjoitti Turun Sanomissa 21.12.2022 työmarkkinoiden jäykkyyksien rajoittavan uusien työpaikkojen syntymistä ja yritysten kasvua Suomessa ja että työpaikkasopimista olisi edistettävä myös lainsäädännöllä. Jäin miettimään, mitä nämä työmarkkinoiden jäykkyydet ovat sekä mitä lainsäädäntöä pitäisi muuttaa ja miten. Teollisuusliiton aluetoimitsija Osmo Rantanen, kyseli samaa (TS 23.12.2022 TS).

Keskeisiä työelämän lakeja ovat mm. työsopimuslaki, työaikalaki, vuosilomalaki, yhteistoimintalaki, työturvallisuuslaki, työehtosopimuslaki. Puhuuko Hakkarainen vain viimeksi mainitusta, vai onko muutostarpeita muissakin?

Hakkarainen toteaa, että Suomessa olisi luovuttava savupiipputeollisuuden aikana rakennetuista työmarkkinarakenteista. Hän vaatii, että kaikki nykylaissa olevat järjestäytymättömiä, yleissitovaa työehtosopimusta noudattavia yrityksiä koskevat sopimisen kiellot tulee poistaa.

En ymmärrä, miten työpaikkasopiminen ei nykyisellä lainsäädännöllä onnistu. Olen ollut mukana tekemässä monen monia paikallisia sopimuksia joko neuvottelupöydässä tai taustatukena luottamusmiehille. On valitettavasti jouduttu tekemään tiukkoina aikoina myös työsuhteen ehtoja heikentäviä sopimuksia. Näin on saatu turvattua työpaikkoja ja/tai säilytettyä työntekijöille tärkeitä työsuhteen ehtoja. Onneksi on tehty myös monia paikallisia sopimuksia, joissa on saavutettu jokin uusi tai työehtosopimusta parempi työsuhteen ehto tai etu. Tulos on saavutettu, koska työnantajakin on uskonut myös saavansa siitä etua.

Työelämän lait on tehty pelisäännöksi, joiden puitteissa asioita hoidetaan, mutta myös turvaksi työnteki-jöille, sillä epäselvissä tilanteissa asiat ratkaistaan ensin työnantajan tahdon mukaisesti ja sitten tulkinnan antavat ko. alan sopijaosapuolet. Työpaikalla keskenään sovitussa paikallisessa sopimuksessa ei olisi ketään, joka sisältöä voisi tulkita erimielisyystapauksessa. Kukahan tässä voittaisi?

SAK:n kyselyn mukaan paikallinen sopiminen on yleisintä teollisuuden työpaikoilla, joista valtaosalla (78 %) on tehty kyselyä edeltäneen 2v. aikana työpaikkatason sopimuksia. Myös yksityisillä palvelualoilla ja julkisella sektorilla paikallisia sopimuksia on tehty useammalla kuin joka toisella työpaikalla. Eli kyllä ne savupiipputeollisuudenkin aikana rakennetut työmarkkinarakenteet ovat joustaneet ihan paikalliseen sopimiseen asti!

Hakkaraisen kirjoituksesta ei siis käy ilmi, mitä lakeja olisi tarve muuttaa. Viittaako hän, niin kuin Osmo Rantanen epäili omassa kirjoituksessaan, myös luottamusmiesjärjestelmään tai työaikalain ja työehtosopimusten mukaisiin korvauksiin – vai kenties irtisanomis- ja lomautusmääräyksiin, joita on kuultu myös jäykiksi kutsutun?

Hakkaraisen sanoin ”viime ajat ovat näyttäneet, että me suomalaiset pystymme ja olemme valmiita nopeisiin muutoksiin, kun yhteinen etumme sitä vaatii. Olen hänen kanssaan tyystin samaa mieltä. Tästä hyvänä esimerkkinä on, miten pandemian vyöryessä maahamme terveydenhuollossa, oppilaitoksissa, päivähoidossa ja monilla muilla toimialoilla muutettiin toimintatapoja, työaikoja, työnteon paikkaa, lomien ajankohtaa jne. Tilanteessa neuvoteltiin paikallisesti mitä suuremmassa määrin ja kiittäminen on työntekijöitä ja paikallistason neuvottelijoita, sillä paikallistasollahan muutoksista sovittiin!

Maaret Laakso, SDP, Eduskuntavaaliehdokas

Kirjoitus on julkaistu 29.12.2022 Turun Sanomissa