Nuorten mielenterveyspalveluiden tarve on kasvanut viime vuosina hurjasti ja jonot erikoissairaanhoitoon ovat venyneet kohtuuttoman pitkiksi. Tämä trendi näkyi jo ennen covid-19 pandemiaa ja nyt näyttää sille, että nuorten mielenterveys on heikentynyt pandemian myötä. Tuoreen kirjallisuuskatsauksen ja viimeaikaisen kouluterveyskyselyn tulosten valossa koronapandemia on lisännyt entisestään nuorten pahoinvointia, vaikka merkkejä avun tarpeen kasvusta on ollut jo aiemmin. Nuorten mielenterveyden häiriöt ovat yleisiä, noin 20–30 % nuorista kärsii jostain mielenterveyden häiriöstä mm. masennuksesta, ahdistuksesta ja neuropsykiatrisista ongelmista. Nuorten saaminen mielenterveyspalveluiden pariin ajoissa on ensiarvoisen tärkeää, sillä yli puolet vakavista mielenterveyden häiriöistä saavat alkunsa jo alle 14-vuioden iässä. Erityisesti meidän tulisi myös huomioida neuropsykiatrisiset häiriöt, kuten ADHD tai autismin kirjon häiriöt ja heidän erityistarpeensa. 

Nuorisopsykiatrian potilasmäärät kasvavat, mutta kasvaneeseen hoidon tarpeeseen ei pystytä vastaamaan. Mikä siis avuksi? 

Jos nuorilta kysytään, niin nykyinen tilanne on kestämätön. Ongelmat pääsevät kriisiytymään, kun apua joudutaan odottamaan kohtuuttomana kauan. Perusterveydenhuollossa palveluita on liian vähän ja erikoissairaanhoito on täysin ruuhkautunut. Samaan aikaan hoitojonojen kasvua ei voida ratkaista yksistään vain lisäämällä hoitoresurssia. Vaan meidän tulee kyetä rakentamaan paremmin toimivia palvelupolkuja lapsille, nuorille ja heidän perheilleen. Nuorisopsykiatrian ammattilaiset arvioivat, että perheissä, kouluissa ja yhteiskunnassa on tapahtunut asioita, jotka uhkaavat nuorten tulevaisuutta ratkaisevalla tavalla samalla, kun nuorten vaatimukset koulumaailmassa ovat lisääntyneet. 

Nuorten mielenterveyden lähipalveluita ja erilaisia varhaisen tuen interventioita tuleekin kehittää vastaamaan lisääntyneeseen tuen ja hoidon tarpeeseen. Koulun tukitoimien riittävyys niin oppimisen tuen kuin opiskeluhuoltopalvelujen osalta tulee varmistaa niin, että ne järjestetään nuorten luonnollisissa kasvuympäristöissä. Tarvitsemme lisää ennaltaehkäiseviä ja varhaisen puuttumisen palveluita. Riittävien opiskeluhuoltopalveluiden turvaaminen on kriittistä, jotta voidaan vastata nuorten lisääntyviin haasteisiin. 

Mitä hyvinvointialueen tulisi tehdä, jotta nuorten mielenterveyttä voidaan tukea? 

Hyvinvointialueella tulee uskaltaa panostaa lasten ja nuorten mielenterveyspalveluihin sekä perheiden kokonaisvaltaiseen tukeen. Meillä on siihen kaikki edellytyksen yliopistollisena alueena, jossa tehdään alan huippututkimusta ja käyttöön otetaan jo nyt erilaisia perheiden, lasten ja nuorten mielenterveyttä tukevia ja matalan kynnyksen palveluita. Hyvinvointialueella tulee suunnitella saumattomat palvelut nuorten mielenterveyden tueksi niin, että kouluissa tapahtuva oppilashuolto nivoutuu riittävästi perusterveydenhuollon palveluihin. Palvelupolut ovat saumattomia ja apua saa läheltä, matalalla kynnyksellä. Meidän tulee rohkeasti viedä mielenterveys alan ammattilaisia kouluihin, lähelle nuoria. Kun psykologeista ja kuraattoreista on pulaa, ovat avuksi tulleet psykiatriset sairaanhoitajat, erilaiset koulukoutsit ja psyykkarit, joilla on aikaa jutella keskittyen täysin nuoren tarpeisiin. Hyvinvointialueen tulee myös panostaa perustason mielenterveyspalveluiden kykyyn vastata lasten ja nuorten mielenterveysongelmiin ja varhaisvaiheen hoitoon. Jo nyt tutkimusten mukaan voimme arvella, että covid-19 pandemian jälkeen hoitovelka tulee nuorten mielenterveyspalveluissa korostumaan entisestään ja meidän tulee olla tässä asiassa valmiita toimimaan ajoissa. 

Tulevilla hyvinvointialueilla on aika ymmärtää tilanteen vakavuus – nuoret eivät voi enää odottaa. 

Hyvinvointialueiden on vastattava tähän kriittiseen haasteeseen, joka kunnilta nyt siirtyy. Haasteeseen, johon kunnat eivät ole pystyneet reagoimaan. Haasteeseen, johon nykyinen palveluverkko ei ole pystynyt 

reagoimaan. Nuorten mielenterveyden tukeminen on kenties yksi suurimmista yksittäisistä yhteiskuntamme tulevaisuutta määrittävistä tekijöistä. 

Meillä on päättäjinä painava vastuu ja velvollisuus huolehtia siitä, että mielenterveyskriisi otetaan tosissaan. Meidän täytyy vaatia, että päätöksenteossa nuorten hyvinvointi ja mielenterveys otetaan huomioon, muutenkin kuin juhlapuheissa ja tyhjissä lupauksissa. On nostettava esiin kaikki ne tavat, joilla huonot järjestelmät tuottavat pahoinvointia, ja etsittävä keinoja korjata niitä. Meidän täytyy luoda kulttuuri, joka arvostaa meitä kaikkia, myös silloin kun ei pystytä olemaan tuottavia ja tehokkaita. Nuoret ansaitsisivat kaiken sen tarvitsemansa avun, jonka me aikuisina voisimme heille tarjota ja vähän vielä enemmän. Nuoret ansaitsevat uskon ja luottamuksen siihen, että me emme jätät heitä yksin. 

Mari Lahti, aluevaltuutettu (sd.), TKIO- Tulevaisuuden, tutkimuksen ja osaamisen neuvottelukunta 

Niina Piippo, aluevaltuutettu (sd.), Lasten ja nuorten palveluiden valmisteleva lautakunta

Kirjoitus on julkaistu 22.9. Turun Sanomissa.