Puoluevaltuuston varapuheenjohtaja Miika Tiaisen puhe SDP:n puoluevaltuuston kokouksessa 20.11.2021.

Hyvät puoluevaltuuston jäsenet,

Seurasin jonkin verran taannoin päättynyttä Glasgow’n ilmastokokousta. Päätösten lisäksi kuuntelin tarkoin kokouksen puheita. Minuun iski etenkin Barbadoksen pääministerin Mia Mottleyn – sosialidemokraatti muuten – puhe. Koko puhe on katsomisen arvoinen. Jo heti puheen alkupuolella hän esitti hyvin painokkaasti kokousväelle seuraavan kysymyksen: When will leaders start lead?

Joudun kysymään samaa meiltä. Milloin me, sosialidemokraatit, otamme vahvemmin paikkamme kestävän muutoksen johdossa? Milloin me alamme osoittaa, että ilmastonmuutoksen ja luontokadon pysäyttäminen ovat meille sydämen asioita, ja että meillä on esittää ongelmiin ratkaisuja? Entä milloin me alamme ottaa myös omat ohjelmamme näiltä osin vakavammin? Nämä kysymykset voivat kuulostaa ankarilta, mutta niihin on syynsä.

Kun katson meitä täällä tänään, näen puolueen, jonka ohjelmissa on ilmaston ja luonnon osalta valtavasti hyvää, ja joka nousi valtaan toivolla muutoksesta, myös näissä asioissa. Samalla näen puolueen, joka tosipaikan tullen liian usein epäröi, ja päätyy puolustamaan status quota.

Ilmasto- ja luontopolitiikkamme näyttää tällä hetkellä reaktiiviselta, omat aloitteemme puuttuvat. Olemme jättäneet julkisen keskustelun muiden käytäväksi.

Välillä tuntuu yksinkertaisesti siltä, ettei meillä ole hirveästi sanottavaa. Se on harmi. Keskusteluissa vetoamme usein hallituksen kunnianhimoiseen ilmastotavoitteeseen ja tuomme esiin sen, miten tärkeää teollisuus on Suomelle ja kuinka autollakin pitää päästä kulkemaan jatkossa. Nuo kaikki väitteet ovat totta. Mutta eivät ne riitä linjaksemme.

Hyväkään tavoite ei riitä, jos päätökset näyttävät huojuvilta. Johtajuutta täytyy myös näissä kysymyksissä osoittaa kerta toisensa jälkeen. Jatkossa meidän täytyy pystyä asettamaan ilmasto ja luonto teollisuuden lyhyen tähtäimen edun edelle. Toistan: meidän täytyy asettaa ilmasto ja luonto teollisuuden lyhyen tähtäimen edun edelle.

Miksi? Esimerkiksi siksi, että teemme karhunpalveluksen tulevaisuuden kestävälle liiketoiminnalle ja tulevaisuuden kestäville työpaikoille, jos pelkäämme osoittaa suuntaa ja tyydymme nykytilaan.

Hallituksen tuore taksonomiakanta on mielestäni tästä hyvä esimerkki. Valtuutettu Taipale Helsingistä piti tästä jo niin erinomaisen puheen, etten käy asiaa sen enempää läpi. Tyydyn vain toteamaan, että metsätalous on Suomelle tärkeää; sitä ei kukaan kiistä. Mutta: jos metsäteollisuutemme olisi niin vastuullista kuin sanomme, olisi se löytänyt sisältään enemmän halua pysäyttää metsiemme luontokato. Näin ei ole tapahtunut. Siksi taksonomian kaltaista ohjausvaikutusta tarvitaan, vaikka se tuntuisi vaikealta.

Arvon puheenjohtaja, miksi minä paasaan tästä nyt teille? Miksi, vaikka kehuttavana kiistämättä olisi monia hallituksen hyviä päätöksiä ja aluevaalit ovat jo ovella?

Siksi, koska olen huolissani ja peloissani. Miten maailmalle ja Suomelle käy? Miltä elämä täällä näyttää 60-, 70- ja 80-luvuilla? Pystymmekö toteuttamaan sen muutoksen, joka on tarpeen?

Kyse on myös SDP:n tulevaisuudesta kansanliikkeenä.

Pallo on nyt meillä – maapallo. Jos se pallo tuntuu näpeissämme turhan polttavalta ja vastuu turhan raskaalta, sitä kuumemmaksi se pallo meille kaikille käy.

Meidän on kysyttävä itseltämme: olemmeko se tulevaisuuspuolue, joka haluamme olla?

Toivon meille kylmäpäisyyttä ja uskallusta tehdä päätöksiä, vaikka se tuntuisi vaikealta. Aikaa ei ole paljon. Emme voi jättää elinaikamme tärkeintä yksittäistä kysymystä muiden pohdittavaksi.