Ystäväni totesi muutama viikko sitten, että hänellä jää äänestäminen kesäkuun alun eurovaaleissa tällä kertaa väliin. Tiedustelin, miksi hän oli päätynyt tällaiseen lopputulemaan. Vastaukseksi sain, että ehdokkaan löytäminen oli hankalaa, sillä vaalikoneissa olevat kysymykset olivat olleet liian vaikeita ymmärtää eikä hän oikein ollut varma, mistä näissä vaaleissa oikein ollaan päättämässä.

Keskustelin aiheesta toisenkin ystäväni kanssa, joka on laillani mukana politiikassa ja seurannut aktiivisesti myös EU-politiikkaa. Hän vahvisti saman asian – eurovaalikoneissa nostetut kysymykset olivat myös hänestä oudon vaikeita. Nämä vaikeat kysymykset liittyivät muun muassa maahanmuuttoprosesseihin, yhteisvelkaan sekä enemmistöpäätöksentekoon ja Euroopan integraatioon ja laajenemiseen. Monet vaikeat kysymykset koskivat erityisesti unionin institutionaalisia kysymyksiä.

Eurovaalien isojen kysymysten, myös vaalikoneissa, tulisi olla jokaiselle äänestäjälle ymmärrettävissä. EU ei ole pelkästään vain yksi hallintohimmeli muiden joukossa, vaan yksi keskeisimmistä Suomen lainsäädäntöön vaikuttavista tahoista.

Olen juuri palannut seitsemän kuukauden harjoittelusta Euroopan parlamentissa, jossa sain joka päivä seurata, kuinka merkittävistä elämäämme vaikuttavista asioista Brysselissä päätetään. Liikennettä, energiaa, yhdenvertaisuutta, tekoälyä ja kuluttajansuojaa koskevat kysymykset vaikuttavat jokapäiväiseen arkeemme. Päätökset ilmastonmuutoksen torjuntatoimista, unionin taloussäännöistä ja maataloutta koskevasta säätelystä puolestaan vaikuttavat elämäämme vielä pitkälle tulevaisuuteen.

Näinkin pieni asia kuin eurovaalikone voi vieraannuttaa merkittävät äänestäjäryhmät, kuten nuoret, EU-päätöksen ulkopuolelle. Olemme väärällä polulla, jos löydämme itsemme tilanteesta, jossa osa kansalaisista ei enää pysty osallistumaan julkiseen keskusteluun asiakysymysten vaikeuden vuoksi tai siksi, etteivät he hahmota niitä suuria linjoja, joista EU:ssa päätetään. Jokaisen kansalaisen pitäisi kyetä osallistumaan ja ymmärtämään, mistä Euroopassa päätetään.

Hauska sattuma olikin, että kevään opettajan sijaisuuteni aikana yksi oppilaistani totesi minulle luulleensa, että keskustelu EU:sta ja pullonkorkeista olisi jokin vitsi. Voi kun olisikin. Jos nenänpäähän juodessa osuva pullonkorkki on Suomessa valtava eurooppalainen kysymys, menee meillä todella hyvin. Tosiasia on kuitenkin se, että asiaa koskeva direktiivi on yksi pienimmistä EU:sta tulleesta säätelystä.

Jos annamme EU-keskustelussa liikaa tilaa populistien esille nostamille lillukanvarsille, ohjaamme keskustelun pois isoista Euroopan tulevaisuuskysymyksistä.

Näistä merkittävistä tulevaisuuskysymyksistä on tehtävä kansalaisille selkeitä, helposti ymmärrettäviä ja hahmotettavia – suomalaiset ovat ansainneet sen.

MIKU KUUSKORPI

puoluevaltuutettu (sd)