Oletko törmännyt ehdokkaaseen, joka ei osaa perustella omaa puoluevalintaansa? Tai oletko kuullut kuntavaaliehdokkaan toteavan, että puoluevalinnalla ei ole väliä, vain sillä mitä ajaa? Tässä muutama pohdittava näkökulma asiaan liittyen.

Eri puolueilla on erilainen arvoperusta ja puolueen listalla olevat kuntavaaliehdokkaat yleensä sitoutuvat niihin. Jos yksittäinen päättäjä haluaa oman ehdotuksensa menevän läpi, on hänen ensin vakuutettava muut päättäjät kannastaan. Yleensä kannattaa aloittaa oman ryhmänsä tuen löytämisestä ja sen jälkeen muista päättäjistä. Jos yksittäisen valtuutetun mielipide eroaa puolueen ja ryhmän linjasta, ei hänen kantansa läpimenomahdollisuudet ole kovinkaan hyvät. Jos taas koko ryhmä sitoutuu tähän samaan mielipiteeseen, on sillä parhaimmat edellytykset neuvotella asiasta myös muiden ryhmien kanssa.

Jos puolueen valtuustoryhmässä on edustajia, jotka eivät sitoudu yhteisiin arvoihin ja ovat jatkuvasti ristiriidoissa muiden oman ryhmänsä päättäjien kanssa, on tämä omiaan heikentämään koko ryhmän neuvotteluasemaa. Tämä ei siis tarkoita sitä, ettei asioista voi olla eri mieltä ryhmän sisällä. Kyllä voi ja kuuluukin olla (hyvä debatti on politiikan suola), mutta jos jatkuvasti ollaan eri mieltä ihan kaikista asioista ja ei ole mitään ryhmää yhdistäviä asioita, niin onhan tuollaisessa tilanteessa ryhmän vaikea edes toimia.

Loppujen lopuksi politiikassa on kysymys neuvottelusta, yhteistyöstä ja keskustelusta. Tarvitaan enemmistö, joka taas Kaarinan valtuustossakin tarkoittaa 26 valtuutetun kannattavan ehdotusta. Jos ehdokas ei ole lainkaan sitoutunut puolueen arvopohjaan, vaaliohjelmaan tai pyrkii häivyttämään puoluetunnuksia, niin onko se äänestäjien huijaamista ja mitkä hänen tosiasialliset vaikutusmahdollisuutensa ovat asioihin? Tai tuleeko hän loikkaamaan kesken valtuustokauden toiseen ryhmään?

Loppujen lopuksi poliittinen päätöksenteko on kuitenkin arvovalintoja.

Kirjoittaja on Varsinais-Suomen SDP:n puheenjohtaja ja Kaarinan kaupunginvaltuutettu