Kun vuonna 1972 Kansanterveyslaki astui voimaan, terveydenhuollostamme tuli tasa-arvoinen.  Tasa-arvoa kuvaa myös se, että terveyskeskuskäynti oli ilmainen kansalaisille. Miten on nyt?

Työnantajia velvoittava työterveyshuoltolaki tuli voimaan 1979. Lain tarkoitus oli ennen kaikkea huolehtia työntekijöiden terveydestä. Laki määrittää työterveyshuollon minimitason. Työvoimasta huolehtiva työantaja hankkii minimiä paremman terveydenhuollon.

Markkinatalouteen oleellinen tunnusmerkki on ”missä haisee raha, niin sinne hyökätään”. Näin on tullut kansalaistemme terveydestä kauppatavaraa.

Koko väestön terveydenhuoltoa ennen muodostui alan ammatinharjoittajakunta hoitamaan varakkaampaa väestöä. Tämä laajeni vuosien varrella monikansalliseksi terveysbisnekseksi. Markkinoinnin keinoin saatiin väestömme uskomaan, ettei verovaroilla saada laadukasta terveydenhuoltoa. Taas markkinatalous vei voiton kansan käsityksissä: ”kun maksaa, niin palvelun laatu on hyvä”.

Samanaikaisesti tiedostettiin, että työterveydenhuollossa on bisneksen paikka. Siinä on maksajana työnantajat ja yhteiskunta (KELA-korvaukset), eli terveys tuottaa rahaa ja uutta tarvetta syntyy koko ajan.

Terveysmarkkinoille hyökkäsi myös vakuutusbisnes, ei hyvästä tahdosta, vaan ”mammonan” keruuseen. Nyt on saatu kansa uskomaan tuohon terveysvakuutuksen hyväntahtoisuuteen.

Pelkoni on, että terveysmarkkinat jylläävät ja polkevat alleen niin kansaterveyslain kuin työterveyslainkin. Tällöin saavumme siihen tilaan, että terveydenhuollon tasa-arvoisuus, jota vuosikymmenet aiemmat sukupolvet vuosikymmeniä rakensivat, on kokonaan unohdettu.

Näin ajetaan alas suomalainen hyvinvointivaltio markkinatalouden keinoin.

Kirjoittaja on Varsinais-Suomen SDP:n varapuheenjohtaja Laitilasta