Hallituksen esityksestä eduskunnassa käsitellään taas julkisen talouden suunnitelmaa. Kavereiden kesken jiiteeässää.

En voi olla miettimättä, miten jokaisen päättäjän, politiikan asiantuntijan ja avustajan olisi hyvä ammattiinsa valmistumisen jälkeen (mieluusti koulut olisi käyty ensin) suorittaa muutaman vuoden työkokemus esimerkiksi terveydenhuollossa, sosiaalityössä, vankeinhoidossa, oikeuslaitoksessa, päiväkodissa, te-hallinnossa, Kelassa, koululaitoksessa, kunnanhallinnossa, valtionhallinnossa, kansalaisjärjestössä, poliisissa, palokunnassa, puolustusvoimissa, seurakunnassa, kaupan asiakaspalvelussa tai missä tahansa, jossa tapaa tavallisia ihmisiä jokapäiväisine murheineen.

Näin usein koulutetulle ihmiselle syntyy empatiakykyä kanssaihmistä kohtaan. Ymmärrystä siihen, ettei kaikki elämässä ole saaneet samoja pelimerkkejä, eikä samoja mahdollisuuksia. Näin saattaa syntyä myös ymmärrystä siihen, ettei huono-osaisuus, vähävaraisuus tai sairaus ole oma valinta. Ymmärrystä siihen, ettei kaikkein heikoimmilta julkisten palveluiden tai tukien leikkaaminen ole oikeudenmukaista tai ”välttämätöntä säästämistä”. Se on arvovalinta.

On myös totta, että julkisesta taloudesta on pidettävä huolta niin, että taloudellista hyvinvointia voidaan julkisina palveluina jakaa tulevaisuudessakin. Tämä on selvää, mutta vaihtoehtoja löytyy, eivätkä ne kaikki ole yhtä huonoja tai hyviä. Toivon viisautta päättäjille nähdä tulevaan niin, ettei nykyisyyttä liiaksi rikota.

Sami Peltola, poliittinen asiantuntija (sd.)
Turku