Hoidon saatavuuden, ikääntyneiden hoivan, lasten turvallisen kasvun ja vammaispalvelujen turvaaminen ja kehittäminen käytettävissä olevalla rajallisella rahoituksella on haastava tehtävä, kun tekniset mahdollisuudet hoitaa ihmisten sairauksia koko ajan lisääntyvät ja väestö samalla vanhenee.

Panostukset pitää osata käyttää niin, että niistä saadaan paras mahdollinen hyöty, joka jakautuu sosiaalisesti oikeudenmukaisella tavalla. Vaikuttavuus täytyy pitää kaiken päätöksenteon perusteena. Hyvinvointialue tarjoaa kuntaa suurempana toimijana mahdollisuuden järjestää sosiaali- ja terveyspalvelut tehokkaasti ja laadukkaasti.

Olen sitoutunut siihen, että aluevaltuustossa tulen edistämään tieteen ja tutkimuksen edellytyksiä Varsinais-Suomen hyvinvointialueella (ks. kampanja Lääketeollisuus ry:n #minätuentutkimusta-sivustolla www.laaketutkimukset.fi ja https://www.facebook.com/Laaketeollisuus sekä https://twitter.com/Laaketeollisuus/status/1483439256664162308).

Suomessa on viisi erityistason hoitoa antavaa yliopistosairaalaa. Niiden tehtävänä on huolehtia erityisen vaativasta erikoissairaanhoidosta Suomessa. Kaksi miljoonaa suomalaista käyttää niiden palveluja joka vuosi. Yliopistosairaaloilla on kuitenkin myös muita tärkeitä tehtäviä. Niiden kuuluu mm. harjoittaa lääketieteellistä tutkimustoimintaa ja kouluttaa lääkäreitä ja muita terveydenhuollon ammattilaisia koko maahan.

Tutkimus on olennainen osa potilaiden hoitoa ja hoidon kehittämistä. Uusien hoitojen tutkiminen ja tehottomien hoitojen karsiminen on tärkeää terveydenhuollon kehittämiselle. Tutkimuksen kautta asiantuntemus kasvaa. Tutkimustyö on myös houkutin uusille asiantuntijoille. Hyvin suunniteltu ja toimiva yhteistyö kytkee koko hyvinvointialueen mukaan yliopistosairaalan tutkimus- ja koulutustoimintaan, jolloin siitä saatavat hyödyt myös jakautuvat koko alueelle.

Terveydenhuollon tulevaisuus rakentuu tämän päivän opetus- ja tutkimustyön pohjalle. Pelkkä terveydenhuoltopalvelujen tuottaminen ei riitä hyvinvointialueen terveydenhuollon tavoitteeksi – myös palvelujen tulevaisuus pitää turvata ja alueen väestön terveyden eteen pitää tehdä muutakin kuin hoitaa sairauksia.

Yliopistosairaaloiden budjetista vajaa kymmenesosa käytetään nykyisin opetukseen ja tutkimukseen. Valtio on viime vuosina korvannut tästä alle puolet korvamerkittynä erityisrahoituksena. Nykyiset erityisvaltionosuudet eivät kata kaikkia toiminnasta aiheutuvia kustannuksia, eikä tutkimusinfrastruktuurin ylläpitoon ole osoitettu erillistä rahoitusta.

Käytännössä nämä kustannukset on upotettu jäsenkuntalaskutukseen korkeampina tuotehintoina. Merkittävä osa yliopistosairaaloiden tutkimustoiminnasta on rahoitettu ulkopuolisella rahoituksella, mutta tutkimuksen infrastruktuurin pitää olla kunnossa, jotta ulkopuolista tutkimusrahoitusta on mahdollista saada.

Jos tutkimukseen ja opetukseen käytettäviä kustannuksia ei oikeassa suhteessa korvata hyvinvointialueille, on vaarana, että tutkimus- ja koulutustoiminta jäävät hyvinvointialueiden rajallisia taloudellisia resursseja jaettaessa ilman riittävää rahoitusta. On ilmeistä, että hoidon tarvetta on enemmän kuin mitä hyvinvointialue pystyy palveluja tuottamaan. Potilaiden hoito asetetaan etusijalle, kun toimintaan osoitettujen varojen käytöstä päätetään.

Tutkimus- ja koulutustoiminnan alasajo johtaisi vääjäämättömästi siihen, että terveydenhuollon laatu ja saatavuus vähitellen heikkenevät. Kaikilla yhteiskunnan toimialoilla käytetään jokin osa resursseista tutkimus- ja kehitystoimintaan ja työvoiman uusintamiseen.

Perinteisessä savupiipputeollisuudessa on yrityksiä, joiden T&K-budjetti on vain prosentti tai pari liikevaihdosta, mutta teknologiaintensiivisillä toimialoilla T&K-budjetin osuus voi olla yli neljännes yrityksen liikevaihdosta. Millaisen pitäisi julkisen terveydenhuollon T&K-budjettisosuuden olla, jotta terveydenhuoltoon varatusta panostuksesta saataisiin myös pitkällä aikavälillä paras mahdollinen hyöty?

Sote-uudistuksen nykyinen lakipaketti ei riittävästi huomioi yliopistollisten sairaaloiden roolia kansallisten erityistehtävien hoitamisessa: lääketieteellisessä tutkimuksessa, valmiussuunnittelussa, opetuksessa ja koulutuksessa, innovaatiotoiminnassa sekä uusien menetelmien kehittämisessä, arvioinnissa ja käyttöönotossa. Nyt alkavan lyhyen siirtymäkauden aikana tarvitaan selkeitä valtakunnan tason päätöksiä ja uutta lainsäädäntöä, jotta tutkimus- ja koulutustoiminnan asema hyvinvointialueilla saadaan turvattua.

Meille kaikille on tärkeää, että terveydenhuollossa käyttöön otettavat uudet hoitomuodot on tarkkaan tutkittu ja että ne ovat turvallisia ja tehokkaita. Sosiaali- ja terveysministeriö on julkaissut ansiokkaan selvityksen yliopistosairaaloiden asemasta sote-uudistuksessa (ks. https://soteuudistus.fi/-/yliopistosairaalaa-koskeva-selvitys-on-valmistunut).

Sen keskeisenä johtopäätöksenä todetaan mm, että yliopistosairaaloiden tutkimus- ja koulutusrahoitus pitäisi eriyttää palvelutuotannon rahoituksesta. Nykyisin yliopistollisen sairaanhoitopiirin jäsenkunnat käytännössä subventoivat yliopistosairaalan koulutus- ja tutkimustoimintaa korkeampien tuotehintojen muodossa, sillä nykyiset erityisvaltionosuudet eivät kata kaikkia näistä tehtävistä aiheutuvia kustannuksia eivätkä tutkimusinfrastruktuurin ylläpitämistä.

Jatkossa tämä ei ole mahdollista, kun hyvinvointialueen tulot perustuvat väestön palvelutarpeeseen ja olosuhdetekijöihin, eikä hyvinvointialue voi vaikuttaa rahoituksen määrään. Tutkimus- ja koulutusrahoituksen eriyttämisessä vaihtoehtoina on joko rahoittaa tutkimus ja koulutus osana hyvinvointialueen perusrahoitusta (esim. yhtenä olosuhdetekijänä) tai korvamerkitä tutkimus- ja koulutusrahoitus erillisenä rahoituseränä.

Turun yliopistollisen sairaalan ja Turun yliopiston (ja soveltuvin osin myös alueen muiden korkeakoulujen) läheinen yhteistyö täytyy turvata Varsinais-Suomen hyvinvointialuetta muodostettaessa. Tämä tulee huomioida mm. hyvinvointialueen hallintosääntöä kirjoitettaessa ja toimintaa käynnistettäessä. Yliopisto voi esim. osallistua yliopistollisen sairaalan hallintoon, kuten nykyisinkin.

Mahdollisuus yhteiseen henkilöstöön ja yhteisiin toimintoihin on myös tärkeä säilyttää, jotta opetuksen, tutkimuksen ja sairaalatoiminnan yhteistyö on mahdollista. Hyvä esimerkki tällaisesta yhteistoiminnasta on nykyinen Turun kliininen tutkimuskeskus TurkuCRC (ks. www.turkucrc.fi). Sen tehtävänä on toimia tutkijan ja tutkimuksen toimeksiantajan tukena ja neuvonantajana tutkimuksen suunnitteluun liittyvissä kysymyksissä ja tutkimuksen tarvitsemien oheispalveluiden hankinnassa sekä seurata lakien, asetusten, määräysten ja tutkimustoimintaa koskevien laatuperiaatteiden noudattamista.

Tyksissä tehtävää tutkimusta rahoitetaan pääosin ulkopuolisen rahoituksen turvin. Ulkopuolisella projektirahalla ei kuitenkaan voi ylläpitää ja kehittää kaikkea toiminnassa tarvittavaa infrastruktuuria (esim. neuvontapalvelut, eettinen toimikunta, PET-keskus), joten se tulisi kyetä rahoittamaan erikseen.

Tyks tuottaa nykyisin erittäin korkeatasoista erikoissairaanhoitoa. Yliopistoyhteys luo alustan kansainvälisen tason lääketieteelliselle tutkimustoiminnalle ja lääkärien, erikoislääkärien, monien muiden terveydenhuollon ammattilaisten ja alan tutkijoiden koulutukselle. Tyksin kehittämistä huippusairaalana kannattaa jatkaa. Hyvinvointialue poistaa vastakkainasettelun perusterveydenhuollon ja erikoissairaanhoidon väliltä. On kaikkien etu, että ennaltaehkäisy ja hoitopolut toimivat ja että perusterveydenhuollon ja erikoissairaanhoidon yhteistyö on saumatonta.

Varsinais-Suomen hyvinvointialue kykenee levittämään yliopistollisen sairaalansa tuottamaa lisäarvoa koko alueen terveydenhuollon kehittämiseen – tutkimus- ja koulutustoimintaan osallistuminen ja sen tuottamat hyödyt saadaan haluttaessa jakautumaan koko hyvinvointialueelle sen väestöä hyödyttävällä tavalla, kunhan Tyksille turvataan riittävät resurssit johtaa ja koordinoida tätä toimintaa.

Tältä kannalta on lupaavaa, että eduskunta on kirjannut sote-uudistukseen seuraavan lausuman (EV 111/2021): ”Eduskunta edellyttää, että sosiaali -ja terveydenhuollon koulutus-, tutkimus-, kehittämis- ja innovaatiotoiminta ja niiden rahoitusta koskeva erillislainsäädäntö saatetaan eduskunnan käsittelyyn siten, että se tulee voimaan viimeistään ennen sosiaali- ja terveyspalveluiden uudistuksen toimeenpanoa. Hallituksen on turvattava yliopistollisten sairaaloiden mahdollisuus tehdä edelleen tieteellistä tutkimusta ja tuottaa alan perus- ja erikoistumiskoulutusta.”

Asiaa siis valmistellaan valtakunnan tasolla, mutta meidän pitää Varsinais-Suomessa alkaa toimia jo nyt – siirtymäaika on kovin lyhyt.

Suomen yliopistollisten sairaanhoitopiirien johtajat ovat julkaisseet yhteisen kannanoton, jossa he ilmaisevat huolensa yliopistosairaaloiden asemasta ja rahoituksesta sote-uudistusta toteutettaessa. Se on luettavissa mm. Varsinais-Suomen sairaanhoitopiirin verkkosivuilla; ks. Yliopistosairaaloiden roolia sote-uudistuksessa täsmennettävä ja rahoitus varmistettava (vsshp.fi)

Mika Scheinin

aluevaaliehdokas numerolla 421, Varsinais-Suomen hyvinvointialue, SDP (sit.).

Naantalilainen lääkäri, lääketieteen ja kirurgian tohtori (1984), Turun yliopiston kliinisen farmakologian ja farmakologian professori (1995-2017), Tyksin osa-aikainen kliinisen farmakologian ylilääkäri (1996-2018); nykyisin osa-aikainen tutkimusjohtaja yrityksessä Clinical Research Services Turku – CRST Oy.

Merkittävin aikaisempi luottamustoimeni on Varsinais-Suomen sairaanhoitopiirin eettisen toimikunnan puheenjohtajuus 1997-2018. Ks. myös https://www.linkedin.com/in/mika-scheinin-36714b65/