Oppivelvollisuuden laajeneminen Varsinais-Suomen alueella on ennakko ihmettelystä huolimatta toiminut hyvin. Opiskelijoita seurataan hieman normaalia tarkemmin, tukea ja ohjausta pyritään saamaan niin aikaisin kuin vain mahdollista, että opiskelijat onnistuisivat suorittamaan määritetyn oppivelvollisuutensa.  Tämä ei näy kovinkaan selvästi toisen asteen opettajan arjessa, koska nyt on jo määritelty erilaisia tukitoimia, mitä sitten jos tulee ongelmia. Kärkevin toimi on aikainen puuttuminen ja siihen liittyvät hallinnolliset toimet. tarkemmat ylöskirjaukset ja puuttumisen herkkyys poissaoloon. Itse soitan, laitan viestiä jos alaikäinen on poissa. Se kuuluu uuteen toimintaohjeeseemme ammattikoulussa. Vastaavasti poissaolomerkintöjä seurataan opinto-ohjaajan ja kuraattorin toimesta entistä herkemmin.

Tämä seuranta tuo toki koululle työkustannuksia, vaan auttaa osaa opiskelijoista pysymään opinnoissa ja auttaa osaa tekemään nopeammin päätöksen jatkamisesta koulussa. Nopeus tuo etua jatkuvan haun omaaville kouluille. Se tuo etua myös opiskelijalle itselleenkin. Kenties väärän alan vaihto toiseen, voisi olla avain motivaation löytämiseen?

Tässä on suoranaisena muutoksena myös se että, koulun ja kodin välinen yhteistyö tehostuu. Kynnys huoltajien yhteydenottoon on poissa. On velvollisuus toimia. Toivottavasti yhteyden molemminpuolisuus paranisi myös tämän myötä.

Laajennettu oppivelvollisuus on koettu osittain myös epäoikeudenmukaiseksi juuri nyt, koska eletään murrosaikaa ja järjestelmä ei ole vielä toiminut kunnolla. On siis tilanteita, joissa edeltävät luokat ovat ostaneet esim lukiokirjansa ja nyt seuraava vuosiluokka saa ne ilmaiseksi. Yksittäistapaukset valmentavien koulujen osalta ovat koulujen omien päätösten mukaan joustaneet opiskelijan eduksi, vaan suuret luokka asteet nyt vain kärsivät tästä.

Toinen kärsivä puoli on meillä kaupungin työntekijät. Opiskelijoita koulun penkille takaisin etsivät tekijät eivät ole aina ihan selvä. Välillä se on nuorisotyöntekijät, välillä, opettaja, välillä kuraattori, poliisi tai huoltaja. Kärsivä puoli siksi, että toimen rajapinta on epäselvä. Kenen työhön kuuluu etsiä tai tavoitella nuorta? Toisaalta ei voi olla samalla ajattelematta, että ollaanko tässä ulkoistettu meiltä tämä normaali toiminta? Nuorten tukeminen, tuuppaaminen eteenpäin, nuorelta vastuun vaatiminen? Meidän kaikkien tulisi tehdä sitä ilman velvoitettakin!

Lopuksi vielä toisen asteen open harras toivomus. Toivottavasti tästä ei tule enää yhtään enempään lisää extralomakkeita päivisin täytettäväksi, ja sen sijaan tilalle tulee selkeitä toimintaohjeita, kuinka toimitaan perheiden kanssa? Miten menetellään kuntarajat ylittävien toimien kanssa? Voimme saada tästä todella paljon pitkäaikaista etua! laajennettu oppivelvollisuus voi olla hieno asia!

kirjoittaja on ammatillinen opettaja ja SDP:n kaupunginvaltuutettu sekä sivistyslautakunnan jäsen Kaarinasta