Ahneus näyttäytyy nykyisin hyveenä, jopa ihmisen arvo mitataan rahassa. Me tiedämme, että ahneus on myrkyllistä. Se että jollain on paljon, ei voi tarkoittaa sitä, että hän saa lisää ja meitä muita rangaistaan. Emme saa hyväksyä tällaista ahneutta.

Työsuhteet ovat muuttumassa matalapalkkaisiksi tai palkattomiksi harjoitteluiksi. Palkatonta harjoittelua perustellaan usein sillä, että ne johtavat työsuhteen syntymiseen. Tällainen ihme tapahtuu valitettavan harvoin. Palkattomilla harjoittelupaikoilla kierretään tarvetta palkata vakituista henkilökuntaa. Vakituiselle henkilökunnalle täytyy maksaa palkkaa, harjoittelijoille ei. Harjoittelijoiden käyttö on varmasti yrityksille hyvin houkuttelevaa. Tässä ei ole kysymys mistään muusta kuin siitä, että heikommassa asemassa olevia ihmisiä nöyryytetään ja käytetään hyväksi. Kaiken lisäksi harjoittelijoiden systemaattinen käyttö heikentää kaikkien ihmisten työllistymistä. Kuka haluaisi maksaa työntekijälle jos toisena vaihtoehtona on ilmainen työvoima?

Vaatimukset työväen palkkojen madaltamisesta ovat tuhoisia. Vain kotimarkkinat pitävät talouttamme tällä hetkellä pinnalla. Palkkojen madaltaminen romuttaisi kotimaisen kysynnän ja talouden lopullisesti. Alkaa entistä enemmän näyttää siltä, että työnantajan edustajilla on tavoitteena lakkauttaa Suomesta pohjoismainen hyvinvointi, koska toimenpiteet johtavat suoraan siihen.

Isot tuloerot tuhoisia valtiollemme. Raha ei valu rikkaimpien taskusta hyödyttämään meitä kaikkia. Suuret tuloerot kurjistavat suurinta osaa kansasta. Tällöin ihmisten on käännyttävä entistä enemmän sosiaalipalveluiden puoleen. Se kasvattaa valtion menoja entisestään ja luo lisää paineita leikata toimeentuloa niiltä, jotka ovat jo heikossa asemassa.

Täystyöllisyys oli aiemmin ylevä tavoite. Jo muutaman prosentin työttömyyttä pidettiin hyvin vakavana ongelmana ja sen poistamiseksi tehtiin kaikki mahdollinen. Nykyisin on vallalla omituinen ajatus, että työttömyys olisi ihmisen oma vika ja työttömyydestä pitäisi rangaista työttömiä. Ymmärrätte varmasti, että asioiden nykyinen tila on poliittinen päätös. On alettu jopa puhumaan luonnollisesta työttömyydestä. Toisin sanoen työttömiä halutaan olevan riittävästi tarjolla, jotta markkinoilla olisi aina halpaa työvoimaa helposti.

Pääoma tahtookin luoda mielikuvan siitä, että taloudelliset päätökset tippuvat jotenkin taivaasta ja että ne olisivat puhtaita luonnonlakeja. Ilmeisesti taloudella perustellut päätökset pitäisi vain hyväksyä kohtalona, jonka taakse kätkeytyy jokin vain asiantuntijoille avautuva korkeampi merkitys. Tällä yritetään vieraannuttaa ihmisiä entistä enemmän politiikasta juuri silloin kun ajat ovat kriittisimmillään! On olemassa todellinen vaara, että markkinoiden nimellinen oikeudenmukaisuus peittää alleen kaiken sen, jonka olemme hyvinvointivaltion nimissä rakennettu.

Vasemmistoa kritisoidaan jatkuvasti muka vanhentuneista arvoista ja vaatimuksista. On täysin itsestään selvää, miksi haikailemme “keynesiläiseen aikaan”: valtion ohjailema talouspolitiikka oli se resepti, joka mahdollisti meille hyvinvointivaltoin. Tämä loi sen tasa-arvoisen pohjan, jolle pohjoismainen malli on rakennettu. Olemme edelleen puhtaan kapitalismin ainoa vastavoima! Aatteellemme ei ole tullut parasta ennen -päiväys vastaan. Se ei ole muuttunut yhtään vähemmän ajankohtaiseksi, oikeastaan se on ajankohtaisempi nyt kuin koskaan aiemmin.