Marja Tereska: Minä syön nyt silakoita. Mutta Saaristomeren sinileväongelma ei ratkea ilman maa- ja metsätalouden keskeisten vaikuttajien sitoutumista.

Kesäloman helteinen uintireissu yleisellä uimarannalla Kaarinan Piikkiössä lässähti sinilevästä vihertävään veteen. Sama kävi Naantalin uimapaikalla. Harmitti. Teen kerran viikossa päivällisen silakoista, mutta jotakin muutakin tarttis tehdä Saaristomeren ongelmien ratkaisemiseksi.

Tutkimusten perusteella tiedetään, mikä on Saaristomeren sinileväongelman pääsyy: maanviljelystä ja metsänkasvatuksesta valuu vesistöihin ravinteita, jotka päätyvät jokiin ja mereen. Ravinnevalumien merkitys on juuri länsirannikolla merkittävä, koska merivesi on tässä kohdassa matalaa ja kauniin saaristomme vuoksi veden vaihtuminen ulkomereltä on hidasta. 

Tutkimusten perusteella tiedetään myös, millä keinoilla maa- ja metsätalouden ravinnepäästöjä vesistöihin vähennetään. Keinoja ovat ravinteiden sitominen kasvualustaan, kemiallisen lannoittamisen vähentäminen ja ylimääräisen karjanlannan muu hyötykäyttö sekä se, että vesistöjen läheisyyteen perustetaan ravinnevalumia ehkäiseviä kosteikkoja ja suojavyöhykkeitä. Myös jatkuvaan kasvatukseen perustuva metsänhoito ja peltojen pitäminen kasvipeitteisinä ympäri vuoden ovat tutkitusti hyviä keinoja vähentää vesiin valuvien ravinteiden määrää.

Keinoille on myös käytäntöjä, sillä sinileväongelmaa on tutkittu paljon ja siihen on etsitty toimivia ratkaisuja jo pitkään. Ravinteet voidaan sitoa peltoon esimerkiksi kipsillä. Tätä varten on käynnissä hanke Kipsin levitys Saaristomeren valuma-alueen pelloille. Hankkeen mukaan Saaristomeren alueella on 150 000 hehtaaria peltoalaa, jonka ravinnevalumia voidaan tehokkaasti ehkäistä kipsin levityksellä. Hankkeen ensimmäisenä aktiivivuonna levitysala on ollut alle 10 000 hehtaaria ja kipsiä seisoo sataman varastossa. Tavoite on kuitenkin hyvä ja tuo toivottavasti tuloksiakin.

Lannoittamista pitää pystyä tarkastelemaan kriittisesti

Kemiallinen lannoittaminen on kallista, joten sen vähentämiseen luulisi löytyvän halukkuutta. Yksi haaste lannoituksesta johtuvissa ravinnevalumissa vaikuttaisikin olevan lannoiteteollisuus, jossa yhdellä yrityksellä on monopoli ja melkoinen vaikutusvalta siihen, millaista nykyaikainen lannoitus maa- ja metsätaloudessa Suomessa on. Saaristomeren sinileväongelman ratkaiseminen ei verkkosivujen perusteella näyttäisi olevan lannoitekehityksen keskiössä: pakkausmuovien kierrättämisestä löytyy enemmän tietoa kuin vesistöjä suojelevasta lannoitteiden käytöstä.

Lannoiteteollisuuden ja osin myös muiden maa- ja metsätaloutta lähellä olevien toimijoiden viestinä näyttää jopa olevan se, että tiukentuneiden ympäristönormien vuoksi peltojen fosforitasot ovat laskeneet 2000-luvun aikana, mikä uhkaa peltojen kasvukuntoa ja viljelijän tuloa. Riittävä fosforilannoitus pelloille sekä myös kasvavan metsän reipas lannoitus auttaa typen hyötysuhdetta, hiilensidontaa ja ehkäisee ilmastonmuutosta. Vesistöjen rehevöityminen olisi ikään kuin irrallinen osa-alue, jota ei tarvitse huomioida. Metsätaloudessa lannoituskustannukset voi jopa vähentää puunmyyntiverotuksessa, mikä herättää miettimään, onkohan tällainen vero-ohjaus vesistöjensuojelun kannalta järkevää.

Maaseudun Tulevaisuus -lehti on Maa- ja metsätaloustuottajain Keskusliiton pää-äänenkannattaja. Ainakaan lehden sosiaalisen median kanavalla Facebookissa ei ole merkittävästi tuotu esiin tietoa vesistöjen suojelemisesta ravinnevalumilta. Hakusanoilla ”sinilevä”, ”ravinnevalumat” ja ”vesistöjen suojelu” löytyy yksittäisiä päivityksiä. Asenne tuntuu olevan sellainen, että suomalaisia viljelijöitä ei voi syyttää ainakaan Suomenlahden heikosta tilasta, ja sinilevän kanssa pitää ensisijaisesti muistaa varoa, etteivät eläimet juo sen saastuttamaa vettä.

Maailman luonnonsäätiön WWF:n mukaan monilla suomalaisilla tiloilla viljelykäytännöt ja
-menetelmät ovat jo ympäristöystävällisiä, mutta nämä jäävät piiloon. Viljelijöillä on halua suojella vesistöjä, kuten luontoa muutenkin, asuvathan he sen keskellä ja saavat luonnosta myös toimeentulonsa. Perehdyttyäni asiaan olen ihan samaa mieltä. Viljelijää ei voi syyttää Saaristomeren sinileväongelmista.

Katse kääntyykin niihin tahoihin, joilla on parhaat vaikutusmahdollisuudet ja resurssit ohjata maa- ja metsätaloudessa tehtäviä valintoja vesistöjen suojelemiseksi. Vaikka tutkimustuloksia ja fosforipäästöprosentteja pyörittäisi miten, niin kiistatonta on, että suomalaisesta maan- ja metsänviljelyksestä johtuvat ravinnevalumat vesistöihin ovat pääsyy niin rannikkoalueidemme meriveden kuin myös jokien ja järvien sinileväesiintymiin.

Kaikkien toimijoiden kannattaisi sitoutua vesistöjen suojeluun

Vesistöjen suojelu- ja kehittämishankkeisiin pitää saada sitoutumaan kaikki keskeiset toimijat. Norjalaisomisteista lannoiteteollisuutta kannattanee puhutella pehmeästi, jotta tuotanto säilyy Suomessa. Nykyistä tuloksellisempaa yritysvastuuta merkittävää markkinaosuutta hallitsevalta yritykseltä kuitenkin täytyy pystyä vesistöjen suojelussa vaatimaan.

Myös Maa- ja metsätaloustuottajain Keskusliitto sekä sitä tukeva tiedonvälitys voisi sitoutua paremmin vesistöjensuojelun hankkeisiin ja omalta osaltaan tehdä kaiken voitavansa sen eteen, että ravinnevalumien estäminen vesistöihin kuuluu kiinteänä osana suomalaiseen maanviljelyyn ja metsänkasvatukseen. Huipputulosta tekevä ja ympäristöpalkittu Kesko on myös sellainen yritys, joka voisi tehdä vielä enemmän maanviljelyksen ravinnevalumien ehkäisyn tukemisessa.

Keskon ympäristöystävällisyys Itämeriasioissa perustuu kalakannan karsimiseen ja monipuolistamiseen, mikä on toki hieno asia. Keskolla olisi kuitenkin käytettävissään muitakin keinoja, kuten vesistöjensuojelusta jo huolehtineiden viljelijöiden ja tilojen nostaminen näkyville. Kuluttajana kaipaisin vihannespussin kylkeen merkintää sertifikaatista, jonka perusteella voin valita, että ostan vain sellaisen tilan tuotteita, joka hoitaa hyvin oman osuutensa peltojen ravinnevalumien estämisessä ja sinileväongelman ratkaisemisessa. Tällaisen ”viljelty pellolla, jolta ei valu ravinteita vesistöihin” -sertifikaatin tai vastaavan ympäristömerkinnän ajamisessa Keskolla voisi olla avainasema. Toki myös S-ryhmä ja Lidl saisivat tässä kantaa oman vastuunsa.

Tietysti tarvitaan myös yhteistyötä Itämeren alueen maiden kesken ja Suomen aktiivista roolia siinä, jotta kaikki maat sitoutuvat sovittuihin tavoitteisiin. Sinileväongelma on kuitenkin sillä tavalla paikallinen, että se syntyy lähialueiden viljelyn ravinnevalumista ja siitä kärsivät pahiten alueen asukkaat, matkailu ja elinkeinot. Vesistöjen suojelua voidaan ohjata maa- ja metsätalouden tuilla, verotuksella ja ympäristönormien sääntelyllä. Meidän varsinaissuomalaisten täytyy aktiivisesti pitää omien vesistöjemme puolta ja vaatia kaikkia keinoja käyttöön myös Saaristomeren sinileväongelman ratkaisemisessa.  


Kirjoittaja on Varsinais-Suomen SDP:n piirihallituksen raisiolainen varajäsen ja perinteikkään Turun Sosialidemokraattisen Ursin-seura ry:n puheenjohtaja