Taloudessa on nähtävissä merkkejä kasvusta samalla, kun työttömyys on poikkeuksellisen korkealla. Tämä herättää monessa kysymyksen: mitä kasvu merkitsee, jos se ei näy ihmisten mahdollisuuksina päästä työelämään, rakentaa kestävää työuraa ja turvata toimeentulonsa?
Luottamus tulevaisuuteen on yhteiskunnan toimintakyvyn voimavara. Se antaa ihmisille rohkeutta tehdä elämäänsä koskevia pitkäjänteisiä ratkaisuja.
Useat hallituksen päätökset ovat lisänneet epävarmuutta. Sosiaali- ja työttömyysturvaa on heikennetty, aikuiskoulutustuki poistettu, irtisanomista ja määräaikaisten työsopimusten solmimista helpotettu sekä opiskelijoiden toimeentuloa muutettu lainapainotteisemmaksi. Näitä päätöksiä on tehty politiikan eri osa-alueilla, mutta ihmisten elämässä niiden vaikutukset kasautuvat.
Leikkauksia on perusteltu julkisen talouden tasapainottamisella. Säästöissä pitäisi kuitenkin huomioida päätösten yhteisvaikutukset ja pitkän aikavälin seuraukset. Työkyvystä, osaamisesta ja riittävästä turvasta huolehtiminen maksaa, mutta niin maksavat pitkäaikaistyöttömyys, työkyvyttömyys ja syrjäytyminenkin.
Työn löytäminen on monelle vaikeaa, ja sen menettäminen on suuri riski. Ikääntyneet työnhakijat kohtaavat syrjintää, ja moni nuori ei saa mahdollisuutta kiinnittyä työelämään. Osa työssä olevista sinnittelee jaksamisensa rajoilla, koska työttömyys huolestuttaa. Tulevaisuudet eriytyvät: osa kuormittuu työn sisällä, osa jää pitkäksi aikaa sen ulkopuolelle.
Tekoäly ja automatisaatio voivat kasvattaa tuottavuutta ja synnyttää uutta työtä. Samalla tehtäviä katoaa, eivätkä kaikki ammatit tai toimialat säily nykyisellään. Teknologisen muutoksen vaikutuksista työn määrään ja rakenteeseen ei ole varmuutta. Emme voi enää tuudittautua pelkästään ajatukseen, että talouskasvu johtaisi itsestään työllisyyden paranemiseen.
Työelämän muutoksessa korostetaan yhä enemmän yksilön vastuuta, resilienssiä ja jatkuvaa oppimista. Resilienssi ei kuitenkaan synny tyhjiössä. Se tarvitsee toimeentuloa, koulutusmahdollisuuksia, terveyttä, aikaa ja turvaverkkoja, eikä kaikilla ole niitä samalla tavalla. Jos oma ammatti tai kokonainen ala katoaa, ihmisellä pitää olla todellinen mahdollisuus rakentaa uusi suunta.
Epävarmuus ulottuu myös perhe-elämään. Perheen perustamista ja läheisistä huolehtimista ei voi tarkastella irrallaan siitä, millaisena ihmiset näkevät tulevaisuutensa.
Työelämän pitäisi joustaa erilaisissa elämäntilanteissa ja mahdollistaa työnteko myös silloin, kun työkyky on osittainen.
Tarvitsemme vahvempaa turvaa ja uskoa tulevaisuuteen. Keinoja on useita. Työn vastaanottamisen pitää selkeästi parantaa toimeentuloa, ja tätä voidaan tukea esimerkiksi palauttamalla työttömyysturvan suojaosat.
Uuteen ammattiin kouluttautumisen pitää olla taloudellisesti mahdollista myös kesken työuran, ja työelämään on päästävä takaisin katkoksen jälkeen.
Työttömän voimavaroja pitää suunnata työn löytämiseen ja osaamisen vahvistamiseen tarpeettoman byrokratian sijaan. Myös nuorten pääsyä ensimmäiseen työpaikkaan on helpotettava.
Ihmiseltä voidaan odottaa joustavuutta, uuden oppimista ja sopeutumista, jos yhteiskunta tarjoaa siihen todelliset mahdollisuudet.
Työelämän murroksen riskejä ei voi sysätä vain yksilön kannettaviksi. Muutoksessa tarvitaan tukea ja turvaa uuden suunnan löytämiseen. Tällaiset ratkaisut ovat investointeja, joilla voidaan ehkäistä suurempia kustannuksia tulevaisuudessa.
Luottamusta vahvistava yhteiskunta luo edellytyksiä kouluttautua, tehdä työtä, yrittää ja rakentaa perhe-elämää. Ennen kaikkea se vahvistaa tunnetta siitä, että jokainen on osa yhteiskuntaa eikä jää muutoksen keskellä yksin.
Erika Mäkeläinen
alue- ja kunnanvaltuutettu
Vastaa