Päivi Rantanen: Korona, pandemia, elämä

Kirjoituksia 09:36

Elämme oikeasti aika oudossa tilanteessa. Meitä eristetään, lakeja muutetaan, annetaan ohjeistuksia sekä määräyksiä, mutta emme silti aina niitä noudata.

Meidän perusoikeuksiimme on puututtu ja se on uusi asia emmekä osaa siihen suhtautua. Protestoimme ja teemme toisin miten pitäisi. Emme näe ystäviä, sukulaisia ja elämme eristyksissä, ainakin pitäisi. Nyt se kuuluisa ”Isoveli valvoo” -slogan on oikeasti totta ja siihen on nyt tyytyminen.

Emme olleet valmiit tähän emmekä vielä sisäistä tai edes ymmärretä asian vakavuutta. Ymmärrämmekö tämän liian myöhään?

Tämä pandemia vaatii kunnilta, yrityksiltä sekä työntekijöiltä paljon. Rajoitukset sekä määräykset tekevät tehtävänsä. Kunnissa ovat sulkeutuneet koulut sekä päiväkodit, asiakkaat ovat kaupoista loppuneet, ravintolat ovat kiinni. Tätä kautta henkilöstön määrän tarpeellisuutta tarkastellaan sekä yritysten työntekijöistä tulee tarpeettomia ja alkaa lomautukset.

Hallituksen myöntämä tukipaketti auttaa, mutta jää nähtäväksi pelastaako se. Työntekijät eivät saa palkkaa ja silti kulut ovat samat paitsi, että ruokaa menee enemmän kun lapset ovat kotona. Työn riittävyys ja toimeentulon saatavuus koskettaa meitä kaikkia.

Inhimillisen puolen lisäksi taloudellisia seurauksia kirjataan pitkään. Tämä vaatii meiltä suomalaisilta yhteistyötä. Tämä kriisi on kuitenkin vähentänyt itsekkyyttä ja lisännyt yhteisöllisyyttä. Tämä kriisi on osoittanut myös sen, että miten tärkeätä on jatkossakin puolustaa ja kehittää hyvinvointiyhteiskuntaa eikä kaikkea pidä alistaa markkinoiden vietäväksi.

Elämän perusasiat korostuvat myös, koska kriisissä on myös mahdollisuus uuteen. Toivottavasti korostuu yhteisvastuu, heikoimmista huolehtiminen ja se että, ketään ei jätetä yksin. Nämä arvot määrittelevät tulevaisuuden.

Olemme kuitenkin kansa, joka on selvinnyt monesta asiasta. Meitä yhdistää se kuuluisa suomalainen slogan ”läpi vaikka harmaan kiven” auttaa myös tässä.

Täysi sata arvostus kolleegoille, lähihoitajille, jotka ensilinjassa ovat. Tätä työtä tukee myös sairaalan muu henkilöstö ja puhtausalan ammattilaiset, joita ilman katastrofi olisi valmis. Kaupan-, turvallisuuden-, kiinteistö-, varhaiskasvatuksen-, sosiaali-, opetusalojen henkilöstön tärkeys korostuu hyvin paljon myös nyt.

Lista on pitkä ja tuossa niistä vain osa. Me käymme töissä turvataksemme yhteiskunnan toimivuuden sekä turvallisuuden. Ilman työntekijöitä yhteiskunta ei pysy käynnissä.

Työskentelen sairaanhoitajana päihde-ja mielenterveyden avopuolella. Työn tärkeys korostuu nyt ja varsinkin, kun on ruvennut rajoituksia tulemaan kotikäyntien suhteen. Siitä kiitos omalle työnantajalle, joka on kartoittanut riskit niin asiakkaille kuin meille hoitajille.

Olemme kuitenkin aina asiakkaisiin yhteydessä puhelimitse tai tietokoneen välityksellä, jos kotikäynti estyy. Se auttaa, mutta ei korvaa sitä tärkeää asiaa eli toisen ihmisen fyysistä kohtaamista. Tämä vaatii meiltä kaikilta sopeutumista, asian käsittelemistä ja tukea läheisiltämme, mutta ilman fyysistä kontaktia. Vakava asia, joka pitää sisäistää.

Arvostan suuresti hallitustamme sekä pääministeri Sanna Marinia, jonka linjaus ja tyyli puhua on selkeää ja kaikenkattavaa. Uusi tilanne, johon emme ole valmistuneet eikä meillä ole ollut valmista konseptia miten toimia. Tässä näkyy johtajuus, jota kunnioitan.

Vaikeuksien kautta voittoon.

Pysykää terveenä ja turvassa.

 

Kirjoittaja on Varsinais-Suomen SDP:n piirihallituksen jäsen