Urheilun kansainvälisen vetoomustuomioistuimen CAS:n päätös palauttaa Venäjä kansainväliseen jääkiekkoon on käynnistänyt tapahtumaketjun, jonka seuraukset ulottuvat paljon jääkiekkokaukaloita laajemmalle.
Muutamassa päivässä olemme nähneet, kuinka oikeudellinen ratkaisu törmää kansainvälisen yhteisön todellisuuteen. Useat maat ovat ilmoittaneet, etteivät ne pelaa Venäjää vastaan. Myös kansainvälisen jääkiekon yhteistyökumppanit ovat alkaneet arvioida osallistumistaan uudelleen.
Urheilua ei pidä politisoida tarpeettomasti, mutta urheilu ei myöskään elä maailmasta irrallisessa tyhjiössä. Venäjän hyökkäyssota Ukrainassa jatkuu. Sen seuraukset näkyvät miljoonien ihmisten elämässä, myös ukrainalaisessa urheilussa. On vaikea perustella, miksi kansainvälisen urheilun pitäisi toimia ikään kuin ympäröivä maailma olisi palannut normaaliin.
CAS arvioi, oliko Kansainvälinen jääkiekkoliitto IIHF esittänyt riittävät oikeudelliset perusteet Venäjän osallistumisen estämiselle. Ratkaisu ei kuitenkaan tarkoita, että turvallisuushuolet olisivat kadonneet tai hyökkäyssodan seuraukset päättyneet.
Oikeudellisia ratkaisuja on kunnioitettava, mutta niiden seurauksia pitää voida arvioida kriittisesti.
Urheilua ei pidä politisoida tarpeettomasti, mutta urheilu ei myöskään elä maailmasta irrallisessa tyhjiössä.
Haluan antaa erityistä tunnustusta Turun kaupungin selkeälle ja johdonmukaiselle linjaukselle. Turku on ilmoittanut luopuvansa vuodenvaihteessa 2027–2028 järjestettävien nuorten MM-kilpailujen isännyydestä, mikäli Venäjä osallistuu turnaukseen.
Pormestari Piia Elon johdolla kaupunki on osoittanut, että arvot eivät ole vain juhlapuheita varten. Niiden merkitys mitataan silloin, kun niiden puolustaminen edellyttää vaikeita päätöksiä ja jopa taloudellisista mahdollisuuksista luopumista. Turun ratkaisu ansaitsee kiitoksen.
Yhtä lailla haluan antaa tunnustusta Suomen jääkiekkoliiton reagoinnille. Liitto on nopeasti ryhtynyt kokoamaan kansainvälistä yhteistyötä Venäjän osallistumisen estämiseksi ja linjannut, ettei Suomi pelaa Venäjää vastaan hyökkäyssodan jatkuessa.
Puheenjohtaja Heikki Hietasen johdolla tehty työ osoittaa, että vastuullinen johtaminen ei tarkoita pelkästään päätösten noudattamista, vaan myös kykyä toimia määrätietoisesti silloin, kun päätösten seuraukset ovat ristiriidassa yhteisesti tärkeinä pidettyjen arvojen kanssa.
Kansainvälisen urheilun uskottavuus perustuu yhteisiin sääntöihin. Mutta se edellyttää myös oikeudenmukaisuutta. Erityisen vaikeaksi tilanne muodostuisi, jos Venäjän palauttaminen veisi Ukrainalta sen urheilullisesti saavuttaman MM-kisapaikan.
Yksittäistä venäläistä urheilijaa ei pidä automaattisesti pitää vastuullisena valtionsa teoista. Samalla on muistettava, että maajoukkueurheilussa edustetaan myös valtiota, ei pelkästään itseä.
Urheilun suurimpia vahvuuksia on sen kyky yhdistää ihmisiä yli rajojen. Tätä arvoa pitää puolustaa. Mutta rauhan rakentaminen ja hyökkäyssodan seurausten sivuuttaminen eivät ole sama asia.
Urheilun säännöt ovat välttämättömiä, mutta niiden tarkoitus on palvella oikeudenmukaista urheilua, ei tehdä oikeudenmukaisuudesta sääntöjen sivutuotetta.
TUOMAS HAANPÄÄ
Suomen jääkiekkoliiton valtuuston varapuheenjohtaja, eduskuntavaaliehdokas
Vastaa