Suomi kulkee tällä hetkellä väärään suuntaan! Siksi SDP hyväksyi uuden poliittisen ohjelman, joka tarjoaa kunnianhimoisen ja reilumman suunnan Suomelle sekä realistisen talouspoliittisen vaihtoehdon Orpon hallituksen harjoittamalle politiikalle. Vaihtoehdon, joka nojaa luottamukseen, työllisyyteen, kasvutoimiin ja hiilineutraalin hyvinvointivaltion rakentamiseen sekä turvallisuuteen niin rajoilla kuin ihmisten arjessa. Sanon tämän nyt suoraan, minä kannatan parlamentaarisesti sovittua kansallista finanssipoliittista ohjauskehikkoa, eli niin kutsuttua velkajarrua.
Suomi on Kokoomuksen ja Perussuomalaisten toimien seurauksena jo nyt Euroopan unionissa sekä talouspolitiikan että sosiaalipolitiikan tarkkailuluokan etupulpetissa, ja jokainen eduskuntapuolue – myös velkajarrua parjannut Vasemmistoliitto – on sitoutunut yhteisiin finanssipolitiikan sääntöihin EU-tasolla. Siksi on liioiteltua väittää, että sopimus muuttaisi merkittävästi yhteistä velvollisuuttamme tasapainottaa valtion taloutta, etenkään peilaten EU-sääntöihin tulevalla hallituskaudella. Sopu kertoo siitä, että julkisen talouden tila otetaan vakavasti ja että olemme sitoutuneita rakentamaan hyvinvointivaltiolle kestävän rahoituspohjan myös tulevaisuudessa.
Parlamentaarinen sopu mahdollistaa sen, että kukin puolue on riippumatta hallitus- tai oppositioasemasta mukana yhdessä määrittelemässä sopeutustavoitteita. Jokainen puolue voi esittää omat vaihtoehtonsa ja sitähän politiikka pohjimmiltaan on, arvovalintoja. Reilumpi vaihtoehto rakentuu oikeudenmukaisuuden, tasa-arvon ja solidaarisuuden varaan. Ohjauskehikko toimii talouspoliittisena turvavyönä, joka joustaa kriiseissä ja vahvistaa yhteiskunnan taloudellista resilienssiä myös huomenna. Tämä on tärkeää, jotta meillä on valmiutta reagoida jatkossakin yllättäviin haasteisiin, kuten pandemiaan tai turvallisuusuhkiin.
Valtion talouden tila on sellainen, että jotain on tehtävä. Luottamus syntyy siitä, että määrittelemme, mitä reilumpi huominen meille merkitsee. Tämä edellyttää myös vastuullista talouspoliittista vaihtoehtoa, joka perustuu siihen, että velkaantumisvauhti suhteessa BKT:hen saadaan hidastumaan ja ajan myötä velkasuhde kestävälle tasolle. Arvio 8–11 miljardista ensi kaudella on jokseenkin yksinkertaistus vaikeaan asiaan ja tulee muuttumaan vielä monet kerrat, kyse on prosentuaalisesta suhdeluvusta. Silti ei ole realistista luvata ihmisille kuuta taivaalta tai palauttavansa maan sormia napsauttamalla aikaan ennen nykyistä hallitusta. Orpo ja Purra ovat jo antaneet suomalaisille liikaa katteettomia lupauksia, joten on reilua sanoa suoraan.
Kansan on voitava luottaa päätöksentekijöiden kykyyn ratkaista talouden haasteita ja nostaa kotimaamme tästä kurimuksesta. Minä uskon, että suomalaiset ovat fiksuja ja ymmärtävät, että näinkään me emme voi loputtomiin jatkaa. Totuus on, että Suomen julkinen talous voi huonosti. Hallitus, joka lupasi lopettaa velkaantumisen, on ottamassa enemmän velkaa kuin mikään hallitus Suomen historiassa. Kehyskauden lopulla velkaa kertyy noin 17–18 miljardia euroa vuodessa, joka on jopa enemmän kuin pahimman koronakriisin aikana. Tämä ei ole kestävää normaalioloissa.
Silti kurssia pystytään yhä muuttamaan. Yhteisiin talkoisiin on kutsuttava myös varakkaat ja suurituloiset. Taakka voidaan jakaa oikeudenmukaisemmin, jokaiselle kantokykynsä mukaan. Valtion taloutta on tasapainotettu aiemminkin samoissa määrin: Lipposen kaudella, Urpilaisen ollessa valtiovarainministerinä ja Ruotsissa Göran Perssonin johdolla. Meistä oikealla ja vasemmalla maalaillaan piruja seinille ja soitetaan tuomiopäivän pasuunaa hyvinvointivaltion tuhosta, mutta se ei pidä paikkaansa. Vasemmisto tekee sen siksi, että heidän valintansa on 8 miljardia veroja julkisten menojen kriittisen tarkastelun sijaan ja oikeisto siksi, että he saavat hyvän syyn toteuttaa ideologiaansa, leikata julkisista peruspalveluista ja yksityistää.
SDP on juuri se puolue, joka kykenee viemään Suomea eteenpäin epäilyksistä huolimatta. Tarvitsemme monipuolisen keinovalikoiman, sekä meno- että tulosopeutusta. Olemme jo useissa vaihtoehtobudjeteissa esittäneet verotoimia ja leikkauksia, jotka hallitukselle eivät ole käyneet. Ratkaisevaa on lisäksi työllisyystilanteen kohentaminen ja sopimiseen perustuvat luottamuksen työmarkkinat. Jo Marinin hallituksen vuoden 2023 työllisyysasteeseen päästessä puhutaan yli 2 miljardin julkisen talouden vahvistamisesta. Ja mikä tärkeintä, Suomi tarvitsee kasvua ja sukupolveni uuden nousukauden.
Meidän yhteinen tehtävä on haastaa oikeistoa, joka vie leivän tavallisen suomalaisen perheen pöydästä ja antaa samalla veronkevennyksiä rikkaille ja suuryrityksille. Kaiken voi tehdä reilummin!
Aleksi Suro
Vastaa