Minä vihaan

Yleinen 12:57

Minä vihaan

 

Usein kuulee nykyisin, että henkilö vihaa. Vihan kohde voi olla viikonpäivä, oma työ, työkaverit, ruoka, lehden kirjoitus, poliitikko, Trump, ainainen sade, auringonpaiste, maanantai, naapuri, sukulaiset, kevät, syksy, kesä, talvi… Lista on loputon. Päätin kokeilla ihan vaan huvikseni kirjoittamalla Googleen mitä tuloksia saan, kun kirjoitan hakusanaksi ”mä vihaan”. Tietenkin ensimmäisenä tuli Pertti Kurikan Nimipäivien kappale ”Mä vihaan maailmaa”.

 

Miksi vihata maailmaa tai siihen liittyvää kaikkea hyvää mitä elämän kautta voi saada? Otetaan esimerkkinä maanantai. Miksi vihata maanantaita, kuten sarjakuvahahmo Karvinen (Garfield)? Maanantai on uusia tilaisuuksia täynnä, uusi viikko täynnä uusia mahdollisuuksia. Miksi vihata jotain viikonpäivää?

 

Mikael Jungner Facebook-palstallaan 2. tammikuuta 2017 pohti hyvin vihaamista ja sen vaikutusta hallituksen jaksamiseen sekä varsinkin silloiseen pääministeriin kohdistunutta vihaa eri tahoilta. Hänen postauksestaan yhtä lausetta jäin miettimään pitkäksi aikaa: ”Tuo on aivan loistava strategia meiltä suomalaisilta, siis jos me tieten tahtoen haluamme ylimmäksi valtiolliseksi päättäjäksi turhautuneen, ahdistuneen, epäluuloisen ja stressaantuneen pääministerin.” Niin, miksi?

 

En olisi tätä kyseistä tekstiä koskaan nähnyt, ellei tuttava olisi sitä jakanut. Hän itse on keskustalainen  ja huolissaan myös siitä miksi niin paljon vihaa on tässä maailmassa. Miksi me vihaamme ja tuomme sen ilmi? Kuulee sanottavan välillä, että vihaan, koska hän hymyilee liikaa tai on tuollainen. Usein sanoja on ollut täysin tuntematon tai henkilö, joka ei edes tunne sanonnan vastaanottajaa. Miksi vihata tuntematonta? Mikä on opettanut meidät vihaamaan tuntematonta kohdetta? Kuka on opettanut? Näitä kysymyksiä pohdin usein.

 

Lapseni suusta kuulen välillä samat sanat: minä vihaan. Korjaan häntä aina, että kerro ettet pidä tai ei ole mieluinen. Viha on liian voimakas sana. Miksi opettaa lapset jo nuorena vihaamaan, koska historia jo kertoo karua kieltä siitä mihin viha voi johtaa: sotiin.

 

Sosiaalinen media on täynnä vihaa ja sitä vihaa jaetaan. Saatetaan jopa haukkua naapureista lähtien tai aivan tuntematon henkilö. Miksi? Siksikö, että hänellä erilaiset mielipiteet tai väärä puolue? Haukutaan välillä huonosta kuvasta tai uudesta ideasta. Mihin hävisivät sananvapaus tai mielipide-erot? ”Heikot sortuu elon tiellä”-sanonta voisi kuvata hyvin niitä, jotka väsyvät uutisiin, jotka suoltavat negatiivisuutta tai siihen somevirtaan, josta puuttuu positiivisuus.

 

Toivonkin seuraavan kerran, kun sanot: ”minä vihaan”, sinun miettivän vihaatko oikeasti tai onko se vain sana mikä sinun tulisi muuttaa toisenlaiseen muotoon. Selvitä miksi vihaat, kuuntele, mieti ja tutki. Huomaat, että et oikeastaan vihaa, vaan et vain pidä kyseisestä asiasta tai henkilöstä. Kokeile. Suosittelen, se kannattaa ja voit sanoa: ”minä en vihaa”.

 

Sari Packalén

Varsinais-Suomen SDP:n piirihallituksen jäsen, Raisio