Yhä useampi työssäkäyvä elää tilanteessa, jossa ikääntyneet vanhemmat ovat omalla vastuulla. Arki täyttyy asioiden hoitamisesta, lääkärikäynneistä, kuljettamisesta ja hoivasta vaikka samaan aikaan pitäisi jaksaa työelämässä ja huolehtia omasta perheestä.
Vastuu kasautuu helposti naisille ja liian usein myös lapsenlapset joutuvat osaltaan kantamaan huolta ja vastuuta isovanhemmistaan.
Hoitovastuun siirtäminen yhä enemmän perheiden harteille on huolestuttava suuntaus. Vastuun kasaantumisen seuraukset näkyvät tulotasojen laskuna, köyhyytenä, uupumuksena, heikentyneenä asemana työelämässä ja ennen kaikkea eriarvoisuutena yhteiskunnassa.
Kun omaista on pakko hoitaa, ansiotyöstä usein tingitään. Työaikaa lyhennetään tai työstä on pakko jäädä kokonaan jopa pois. Tulot pienenevät, urakehitys katkeaa ja taloudellinen turva heikkenee. Tämä ei ole yksittäisten perheiden ongelma vaan koskee laajaa joukkoa työikäisiä.
Usein ajatellaan, että kotihoidon käynnit turvaavat arjen. Todellisuus on toinen. Kolme käyntiä päivässä jättää väliin pitkiä tunteja ja todella pitkän yön jolloin apua ei ole saatavilla. Hätä ei katso kellonaikaa eikä avun tarve rajoitu sovittuihin hetkiin. Samalla nykyajan työelämä on jäykkää, eikä kesken työpäivän voi noin vain lähteä auttamaan omaista. Moni valvoo öisin hoitaessa läheistään ja yrittää silti selvitä seuraavasta työpäivästä.
Kuormitus ei jää vain hoivaajaan, vaan ulottuu koko perheeseen. Monilla on omia alaikäisiä lapsia, jotka tarvitsevat aikaa ja huomioita. Kun vanhempi on jatkuvasti väsynyt ja kuormittunut, lapset huomaavat sen, parisuhteet kiristyvät, taloudellinen paine kasvaa ja arki muuttuu selviytymiseksi.
Tätä todellisuutta ei tuoda julkisessa keskustelussa riittävästi esiin. On helpompaa puhua säästöistä kuin niiden inhimillisestä hinnasta. Kyse ei ole vain euroista, vaan kyse on jaksamisesta, terveydestä ja ihmisten arjen kestävyydestä. Hoitovastuun siirtämisellä perheille aiheutamme yhden hoidettavan sijaan koko perheen pahoinvoinnin joka on yhteiskunnalle paljon kalliimpaa.
Hoitovastuun siirtäminen perheille ei ole kestävää politiikkaa. Se on vastuunpakoilua, joka kasaantuu hiljaisesti niiden harteille, joilla on vähiten mahdollisuuksia joustaa.
Sanna Mäkinen
Kaarinan kaupunginvaltuutettu (sd.) ja Varsinais-Suomen SDP:n piirihallituksen jäsen
Kirjoitus on julkaistu Turun Sanomissa 19.4.
Vastaa