Lapsikorotuksen tarkoitus on suojata lasta silloin, kun perheen taloudellinen tilanne heikkenee. Juuri siksi tämän suojan tulisi olla kattava ja johdonmukainen. Tällä hetkellä näin ei ole.
Lapsikorotuksiin liittyy kaksi merkittävää epäkohtaa, jotka vaikeuttavat lapsiperheiden arkea. Työttömyysetuuksien lapsikorotus poistettiin huhtikuussa 2024. Lisäksi eläkkeen lapsikorotus päättyy lapsen täyttäessä 16 vuotta, vaikka lapsilisä jatkuu 17 vuoteen asti. Nämä eivät ole teknisiä yksityiskohtia, vaan päätöksiä, joilla on suora vaikutus lasten hyvinvointiin ja perheiden selviytymiseen.
Jos perheessä kohdataan työttömyyttä, taloudellinen tilanne on usein jo lähtökohtaisesti heikko. Työttömyysetuuksien lapsikorotus oli aiemmin konkreettinen keino turvata lapsen arkea tilanteessa, jossa vanhemman tulot putoavat. Työttömän tulotaso on matala, ja sosiaaliturvaan kohdistuneet leikkaukset ovat heikentäneet tilannetta entisestään. Valtiontalouden säästöjä ei voida perustella sillä, että ne kohdistuvat yhä uudelleen lapsiin ja lapsiperheisiin, erityisesti niihin, jotka ovat jo valmiiksi taloudellisesti haavoittuvassa asemassa.
Myös eläkkeellä olevan huoltajan taloudellinen tilanne on usein selvästi heikompi kuin työssäkäyvän. Lapsikorotus voi olla ratkaiseva tekijä perheen ruoan ja muiden välttämättömien menojen kattamisessa. Kun tämä tuki päättyy vuotta ennen lapsilisää, syntyy katkos aikana, jolloin lapsen elämässä tapahtuu paljon ja taloudellinen vakaus olisi erityisen tärkeää. Tilannetta pahentaa se, ettei moni eläkeläinen tiedä lapsikorotuksen päättyvän aiemmin, ja tieto tulee vasta, kun tuki on jo loppunut.
Tilastokeskuksen mukaan pienituloisissa perheissä elävien lasten määrä kasvoi vuodessa yli 14 000 lapsella. Vuonna 2024 jo 137 400 lasta eli pienituloisessa perheessä, mikä on 13,8 prosenttia kaikista alle 18-vuotiaista. Lapsiköyhyys on yleisintä yhden aikuisen ja monilapsisissa perheissä.
Usein köyhyys selitetään huonolla elämänhallinnalla. Todellisuus on toinen. On perheitä, joissa ei tuhlata, ei käytetä päihteitä ja joissa jokainen euro budjetoidaan tarkasti. Silti rahat eivät enää riitä. Kyse ei ole yksilön valinnoista, vaan siitä, että turvaverkkoa on kiristetty niin paljon, ettei edes huolellinen rahankäyttö enää kanna.
Yksittäinen leikkaus ei vielä kaada perhettä. Mutta kun lapsikorotuksia poistetaan, toimeentulotuki kiristyy ja etuuksien yhteensovittaminen tuottaa kohtuuttomia tilanteita, leikkaukset kasautuvat samoihin ihmisiin. Seurauksena ei ole enää niukkuus, vaan jatkuva selviytymisen tila.
Jos haluamme parantaa lasten oppimistuloksia ja vastata mielenterveyskriisiin, meidän on aloitettava kotioloista. Suomi tarvitsee nyt toivon tekoja. Päätöksiä, jotka tunnistavat ihmisten todellisen arjen ja vahvistavat luottamusta tulevaan. Ei politiikkaa, joka lisää epätoivoa ja turvattomuutta.
Yhteiskunnan vahvuus mitataan siinä, miten se kohtelee lapsia ja heikoimmassa asemassa olevia. Juuri nyt tuo mittari näyttää huolestuttavaa suuntaa.
Mari Lahti, Turun SDP:n puheenjohtaja, kaupunginvaltuutettu ja aluevaltuutettu
Niko Heikkinen, Salon nuorisovaltuuston jäsen, Lounais-Suomen demarinuorten piirihallituksen jäsen
Vastaa