Kokoomuksen halu villitä ydinkannattajakuntaansa perintöverokeskustelulla on varma merkki siitä, että eduskuntavaalit lähestyvät. Argumentit ovat valitettavasti samat kuin edellisetkin kymmenen vuotta, mutta siitä huolimatta ne uppoavat kuin veitsi voihin. Onhan perintövero Suomen vihatuin vero, jos Yle-veroa ei lasketa.
Perjantaina uutisoitiin, että Kokoomus haluaa poistaa kehysriihessä perintö- ja lahjaveron. Perussuomalaiset tyrmäsivät tämän heti alkuun, mutta eiköhän vaihtokauppaa jälleen saada käytyä. Jos ei vaihturia muualta löydy, yhteinen nimittäjä muodostunee hallituspuolueiden välille jälleen kehitysavun leikkauksista tai kireämmästä maahanmuuttopolitiikasta. Verouudistusta kaavaillaan jopa tehottoman yhteisöveron alennuksen tilalle, sillä tällä tehdään taas pysyvämpi lovi valtion kassaan – ja mikä tärkeintä, tästä on vaikeampi seuraavan hallituksen pakittaa.
Ajatus muutoksista syntyi jo aiemmin Risto Murron ryhmätöiden tuloksena, mutta 400 päivän rajapyykin ohittuessa vaalihuuma lienee kirittäneen Kokoomuksen panemaan tuumasta toimeen. Moni ei kuitenkaan verohuojennusten toivossa tajua sitä, että perintöveron tilalle esitetty luovutusvoittovero tulee tavalliselle kansalle huomattavasti kalliimmaksi. Tämä tarkoittaa siis veronkorotuksia suhteessa nykytilaan suurimmalle osalle ihmisistä.
Tällä hetkellä kaksi kolmasosaa perinnöistä on verottomia, sillä ne alittavat 30 000 euron rajan. Samalla kun SDP on esittänyt alarajahuojennuksen nostoa 40 000 euroon ja kolmen prosenttiyksikön lisäveroa miljoonaperinnöille, haluaa Kokoomus pistää pienten perintöjen saajat maksamaan korkeammalla verotuksella suurten perintöjen veroalen.
Pienituloisella ei ole varaa valita, myykö hän perinnöksi saamaansa omaisuutta – toisin kuin suurituloisilla. Tämä johtaa siihen, että ”köpa inte sälja” -mentaliteetilla niin kutsuttu bättre folk ei jatkossa maksa perinnöstään ollenkaan veroja. Duunari siis maksaa esityksen mennessä läpi itsensä kipeäksi, myös alle 30 000 euron perinnöistä, samalla kun rikkaiden ei tarvitse omaisuutta myydä, eikä näin ollen suorittaa myöskään veroja. Lisäksi uudistus ohjaa varallisuuden siirtoa lahjoina perillisille heti lahjaveron poiston jälkeen.
Perintö- ja lahjavero ovat siinä mielessä hyviä tapoja kerätä rahaa valtion kassaan, että ne edistävät oikeudenmukaisuutta ja vähentävät varallisuuseroja. Näin ollen eriarvoisuus vähenee ja lähtökohdat tasaantuvat. Useimmiten saaja ei ole myöskään itse tehnyt juuri mitään perinnön/lahjojen eteen, varsinkaan miljoonaluokassa. Siispä nykyinen vero ei suitsi myöskään erityisesti palkansaajaa, eikä näin ollen vähennä toimelijaisuutta.
Miljardin pysyvä lovi valtion kassaan on siis jälleen Orpo-Purran hallituksen pöydässä löytynyt. Tämä kertoo kaiken olennaisen maamme ”talousosaajahallituksesta” ja aidosta huolestumisesta julkisesta taloudesta, joka jo ennestään on tiukoilla. Ehdotusta ei voi edes perustella kasvulla, sillä se lähinnä vain lukitsee omistuksia, ja estää rahan pääsyä talouden kiertokulkuun.
Jokainenhan meistä toki toivoo olevansa miljoonaperijä, mutta totuus on tarua ihmeellisempää. Onkohan Suomen vihatuin vero sittenkin Suomen paras vero?
Aleksi Suro, Varsinais-Suomen SDP puheenjohtaja
Vastaa