Työministeri Matias Marttinen (kok.) suostui vihdoin kuuntelemaan järjestöjä, jotka ovat jo pitkään yrittäneet saada äänensä kuuluviin määräaikaisten työsopimusten helpottamiseen liittyen. Marttinen suostuu tekemään muutoksia lakiesitykseen, mutta riittävätkö ne?
Julkisesti on käyty keskustelua vain siitä, miten esitys tulee toteutuessaan syrjimään erityisesti naisia ja muita vähemmistöjä. Siihen on kuitenkin kirjattu muitakin ajatuksia siitä, minkälaisia yhteiskunnallisia ja taloudellisia vaikutuksia lailla on, jos se astuu voimaan.
Kahden tutkijan arvio viidestä on, että määräaikaisten työsopimusten määrän kasvu vaikuttaa negatiivisesti tuottavuuteen ja heikentää tuottavuuskasvua. Yksi päätyi positiiviseen tulokseen, yksi nollavaikutukseen ja yksi on epävarma.
Tuottavuuskysymyksen valossa määräaikaisuuden helpottaminen ei siis välttämättä tuo talouskasvua, jota Suomi kipeästi tarvitsee vaikeassa taloustilanteessa.
Käytännössä lakiesityksen tavoitteena on helpottaa yritysten mahdollisuutta palkata lisää työvoimaa. Määräaikaiset sopimukset kasvattavat yritystoiminnan kannattavuutta työntekijöiden kustannuksella, sillä yrityksen palkkakustannukset pienentyvät.
Määräaikaiselle työntekijälle vaikutus on päinvastainen: rahaa ei ole ja omaa elämää ei voi suunnitella huomista pidemmälle. Kertyneet rahat laitetaan säästöön, ei kulutukseen. Kaikki me varmasti tiedämme, miten Suomessa on käynyt, kun kotitalouksien kukkaronnyörit ovat kiinni ja kulutus kadonnut.
Lakiesitys määräaikaisuuksien helpottamisesta liittyy siis paljon muuhunkin kuin naisten ja vähemmistöjen oikeuksiin.
Arvostaako Suomen hallitus enää tavallisia duunareita ja työntekijöitä? Vai ehkä hallitus on nyt näyttänyt todellisen karvansa: sitä kiinnostavat suomalaiset työntekijät vain määräaikaisesti, silloin kun seuraavat vaalit häämöttävät?
Siiri Welling